Syksyn tullen muuttolinnut lähtevät... Fuengirola syksy 2025

Reppujen kanssa saavuttiin, meille uuteen, kotiimme Fuengirolan Manolete Lateral kadulle. Helppo oli asettua taloksi, kun ei tarvinnut tuoda muuta kuin itsemme ja henk.koht.asiat. Asunnossa oli kaikki ompelukonetta myöten. Eka kuukauden aikana ei hankittu muuta kuin korkkiruuvi. Helppoa oli muutenkin sujahtaa fugelaiseksi, koska ainahan täällä on ravattu Benalmadenasta käsin harrastusten ja ystävien takia. Viimeinkin annoimme periksi ja totesimme, että Fuge ei ehkä ole maailman kaunein paikka, mutta se on meille toimivin ja muutamalle muullekkin suomalaiselle. Tosin 180.000 asukkaan kaupungissa suomalaisten, noin 10-15 tuhatta suomalaista on pieni porukka.

Nyt meillä on ihan oma tupa ja oma lupa. Samoin oma piha ja pihan edessä ympäri vuoden avoinna oleva uima-allas. Näin joulukuun puolessa välissä vesi on kuitenkin kylmää, mutta uintikelpoista. Joka aamu täytyy pulahtaa virkistävään veteen. Naapurit ovat tosi kivoja ja mikä parasta; me ei olla koskaan kävelty Espanjassa näin paljoa kuin täällä. Nimittäin joka paikkaan on niin lyhyt matka, että autoa tarvitaan tosi vähän. Eniten sitä on käytetty golfkentille menoon.

Kiitos Ipun ja Tenen, kun ajoivat meidän mesen takaisin tänne Costalle. Meille riitti viime kevään kaksi Euroopan automatkaa.

Mun pääharrastus täällä on edelleen padel ja meillä onkin hieno lady-padel porukka. Hyvät pelit kaksi kertaa viikossa. Timppa taas jatkaa laulamistaan Örisevissä. Syksyn aikana kuultiinkin kaksi upeaa konserttia.

Toki aikaa menee myös paljon pyrokratiaan asunnon ostoon liittyen. Yleensäkin minkä tahansa virallisen asian hoito vaatii pari, kolme yritystä onnistuakseen. Pitää olla passit, NIEt ja muita todistuksia, välillä käy kopiot, välillä ei.

Tarkoituksena oli myös rekisteröidä mese Espanjan kilpiin, mutta kesken prosessin tuli tietoon, että  Espanjan päästövaatimukset ovat meille liian tiukat ja jopa edellä aikataulusta, joten meidän 2008 vuosimallin mese ei saa enää mitään tarroja, joilla vois ajella esimerkiksi Malagan keskustaan.

Ei ole kiva ajella autolla, kun ei tiedä milloin on väärällä alueella ja sakot rapsahtaa välittömästi, jos eksyt väärään paikkaan. Siispä mese palaa keväällä Suomeen takaisin, Hangossa ei kuitenkaan vielä kysellä tai sakoteta.

Vaikka asioiden hoito monesti on tiukassa, niin tänään onnistuttiin rekisteröitymään kertaheitolla paikalliseen terveysksekukseen  ja samoin tien saatiin myös piikit Covidiin ja infulenssaan.  Ei jonotusta tai ajanvarauksia.

Aivojumppaa yritetään myös harrastaa. Jokainen aamu aloitetaan Wordle-sanapelillä ja ystävien kanssa pelataan korttia ja lautapelejä. Korttipelivalikoimaan on tullut uutena Canasta, joka onkin vähän mutkikkaampi peli. Onneksi ystävämme Harry ja Annukka ovat käyneet oikein Canasta-kurssilla, joten saadaan heiltä hyvää oppia. Kesällä opimme Luopioisten reissulla Rummi Cupin ja onneksemme peli löytyi paikallisesta tupakkakaupasta, josta kaupanpäälle tuli vodkapullo!  että sellaista kaupankäyntiä Espanjassa.

Annukka ja Harry, RummiCup käynnissä Ralfin ja Annelin kanssa

Koko syksyn oli erinomaiset kelit. Yleensä täällä alkaa kovat, kylmät tuulet marraskuun puolivälissä, mutta tänä syksynä vasta joulukuun puolessa välissä. Parina yönä tuuli ulisi ja satoi kaatamalla, mutta meidän huudeilla ei mitään erikoista näkynyt, toki tuhojakin oli tullut ympäri rannikkoa. Yöt ovat kylmiä, mutta päiväksi lämpenee niin, että padelia pelataan topissa ja shortseissa. Joka aamu olen pistäytynyt pihan altaassa; vesi on noin 15 astetta, ilma aamulla 10-13 astetta. Olen yrittänyt totuttautua Hangon avovesiuintiin. Saas nähdä miten käy...

Nyt viimeisell äviikolla oli vielä hauska hyväntekeväisyystapahtuma, kun pizzan paistajat tekivät uuden maailmanennätyksen pizzajonossa. Mittauksen jälkeen Margharita-pizzoja sai ostaa 3 eurolla. Kaikki tulot menivät lasten syöpäsairauksien tutkimukseen ja hoitoon.

Nyt onkin sitten aika lähteä joulun viettoon britteihin. Joulua vietetään brittiperheen kanssa Carrige Housessa, joka Saran ja Jamesin uusi, vanha koti. Joulupöytään istahtavat Sara, James, Jameksen vanhemmat Kate ja Paul, isovnahemmat Anthea ja Tudor sekä Jameksen veli Will tyttöystävänsä kanssa. Lari ja Maija viettävät joulun Kurikassa Maijan vanhempien luona ja Jiri ja Aaron Hyvinkäällä.

Kotiin lennetään 29.12, niin, että päästään ottamaan Uusi Vuosi vastaan kotona Hangossa!

Feliz Navidad y prospero ano nuevo felizidad!

Toinen kesä Hangossa, kesä 2025

 Suurin odotuksin palasimme reissuiltamme Hankoon, jossa piti olla lämmintä ja aurinkoista, muttaa vuodet eivät ole sisaruksia keskenään. Touko-ja kesäkuu meni kesää odotellessa. Kivaa oli silti, töitä yksi päivää viikossa sataman Detalji pop up- vaatekaupassa. Kauppa kävi ja jokaisen naisen on saatava se uusi kesämekko, oli keliä tai ei! Padelia pelattiin ulkona ja pyöräiltiin. Kaupunkisuunnistuksessa haettiin taas  rastit, tänä vuonna Arjan ja Jarin avustuksella.

Parasta tietenkin oli se, että saatiin lapset vierailulle yhtäaikaa! Perheen laatuaikaa!

Mökkimatkatkin nyt helpottuivat, kun saatii uusi (meille uusi) vene vesille ja nyt matka Hangonkylän satamasta mökkisaareen taittuu 40 minuutissa! Autolla matka ois noin 2 tuntia. Pikku helpotus!

Juhannus vietettiin ainakin paremmassa säässä kuin kainuussa ja siksipä Ipu ja Tene tulivat saareen pakoon kylmyyttä. Pästiin pyöräilemaan Kalkholmenilta Matildhedaliin ja toinen reissu Taalintehtaalle.

Lipunnosto Juhannusaattona  ja jussin viettäjät. 

Taalintehtaan latinorytmit!

Ohjelmassa oli myös Itä-Suomen Road -trip.  4 yötä ja neljä tärkeimpien kavereiden vierailupaikkaa. Eka yö Pälkäneellä Luopioisten Holjassa Pian ja Jukan vieraana. Toinen yö 70 plus-vaimojen tapaaminen Lappeenrannassa Maikin ja Tepun luona Saimaan rannalla, kolmas yö Savonlinnassa Pirjon ja Ripan vieraana ja viimeinen yö Tuijan ja Jussin luona Hauholla Roineen rannalla. Mukava matka sisä-Suomeen. Saatiin päivitettyä kuulumiset ja todettiin, että ihanaa, kun vanhat ystävät kulkevat mukana välimatkoista riippumatta.

Jukan ja Pian Holja                                                        Maikin ja Tepun kesäparatiisi

            Savonlinnan kesä!

Vihdoinkin naapurimme Jolla ja Pasi  ehtivät vieraaksemme saareen!

Kesään mahtui tietysti parit rapujuhlat. Ekat vietetiin oikein kunnolla Strandenissa Univesrsity of Hangon kanssa. Rapuja peräti 5kpl/per henkilö. (11 euroa kpl).

Pian ja Jukan rapukesteissä meillä kotona syötiinkin sitten eri tahtiin. Hyvä, että saatiin vadit tyhjiksi!

Strandenin bileissä Andyn kanssa juttusilla, illan isäntä Jari ja illan musikantti

Illalla hilpeänä rapuja, aamulla reippaasti pyöräillen!

                                                         Tätä on kesä!

Maanpuolustusnaisten hommia keväällä 2025

Tämän kevään Jotos kisattiin Parolannummela panssariprikaatissa. Hiisitytöt; Salli, Tiina , Telle ja minä  kilpailtiin tiukasti, mutta tulokset jäivät vaatimattomiksi. No, ei voitto, vaan hauskanpito!

Taisi olla niin kiirettä, että unohtui tallentaa kuvia. Eka päivä kisattiin intin erittäin kulkevilla polkupyörillä ja toinen kävellen. Rastien tarjonta oli tietoa, taitoa ja fysiikkaa.

Kesän alussa hangon Maanpuolustusnaisset järjestivät päivän pituisen sselviytymiskurssin Russarön varuskuntasaarella. Teemana miten selviytyä haaksirikosta.

Leidireissu Benalmadenaan toukokuu 2025

Meillä on 4 naisen ladyporukka, jolla ollaan tehty kerran vuodessa yllärimatka jonnekkin päin Eurooppaa. Pitkiä viikonloppuja ollaan vietetty Roomassa, Krakovassa, Nizzassa ja ainakin Riikassa. Nyt oli mun vuoro järjestää matka ja tietty se suuntautui Costalle viikoksi. Harmi vain, että Eija ei päässytkään mukaan äkillisen esteen takia.

Niinpä me Kirsin ja Tytin kanssa nautimme auringosta ja hyvästä ruuaasta, unohtamatta kattoterssin aamujumppaa. Samalla kävin katsastamassa yhden kämpän, joka on ollut haaveissamme jo useamman vuoden. Nyt se olisi mahdollisesti myynnissä ja sisäpiirin tietona saatiin etuosto-oikeus. Pikaisen katselmuksen tuloksena näytti hyvältä ja siitäpä saatiin pohdiskelun aihetta kesäksi.

Tämä viikko oli itsellenikin oikein kunnon turistiviikko rantapäivineen ja Fugen ferian markkinoineen ja tietty pakollinen Mijas pueblon visiitti.

Takaisin Eurooppaan, reissua pukkaa!

Tämä kevät on ollut kyllä yhtä laukun pakkaamista ja purkamista. Ennätys varmaan oli, kun aamulla tulimme Kolarista autojunalla Helsinkiin, niin illalla lähdimme pakettiautolla Turusta Tukholmaan ja siitä edelleen kohti Englantia. 

Kaukoviisaasti olimme pakanneet pakettiauton valmiiksi jo ennen Lapin reissua. Saraja ja James ovat nimittäin ostaneet uuden/vanhan talon Cheltenhamista. Talo on vanha kartanon talli, joka on aikanaan muutettu asunnoksi. Nyt he sisutavat tietenkin kotiaan talon hengen mukaisesti. Heille käy hienosti jotain meiltä muuton yhteydessä jääneitä huonekaluja, jotka turhaa ovat täyttäneet Hangon autotallia. Lisäksi Sara haluaa jotain suomalaista ja lapsuudenkodista muistoksi kotimaastaan. Lisäksi pakkasimme kyytiin saunan piipun, saunan oven, kiukaan ja laudepuut. Se on sitten jo toinen sauna, joka rakennetaan heille britteihin.

Etukäteen jännitti Brexitin aiheuttamat tullirajoitukset ja kovasti otimmekin etukäteen selvää, että onnistuuko kamojen vienti tullitta.  Ymmärsimme, että 1000 euroon saakka/ peer henkilö voi viedä uutta tavaraa. Ei kuitenkaan mitään elintarvikkeita.

Ajoreittimme oli läpi Ruotsin ja Malmön siltaa pitkin Tanskaan. Siltamatksu oli noin 65 euroa, joka oli edullisempi kuin lautta Ruotsista Tanskaan ja varmaan myös hiukan nopeampi. Eka yö oltiin vietetty Viikkarin Gloryllä.

Toinen yö nukuttiinkin jo Hampurin alapuolella Hittfeldissä hotelli Zur Lindessä. Loistava yöpymispaikka ohikulkumatkalla motarin lähellä pienessä kylässä. 114 euroa yö aamupalalla ja ilmaisella parkilla. Ihastuttava huone ja hotelli ja ruoka peri saksalaista. Luulimme, eetä Suomen lippu oli meitä varten nostettu salkoon, mutta kuulimme, että heillä yöpyy paljon suomalaisia.

Seuraavaksi illaksi ehdimmekin jo Calaisiin satamakaupunkiin. Olisi oltu siellä jo hyvissä ajoin ja ehditty lautalla saarivaltioonkin, mutta Antwerpenin ohitus ruuhkineen vei varmaan pari tuntia. Alankomaiden motarit ovat pienempiä ja tukkoisempia kuin Saksan. Calaisin hotelli oli varmaan kevään reissujen pohjanoteeraus. Hotelli Ibis Ferry, 90 euroa yö ja parkki, oli kyllä lähellä satamaa, mutta mitään muuta hyvää siinä ei ollutkaan.

Calaisin lauttasatama oli sekin tavallaan nähtävyys, koska lippuluukulta itse lauttaan oli matkaa varmaan 3 kilometriä. Eri autokaista lnjoja lauttoihin odottaville varmaan pari sataa, meidän linja oli 147. 3 lauttayhtiötä vie matkustajia kanaalin yli Doveriin. Direct Ferryn kautta saa helposti ostettua lauttaliput juuri ennen matkaa. Lipunosto kannattaa jättää viime tinkaan, koska lauttoja kulkee paljon ja ei aina voi tietää mihin ehtii. Aamulla söimme aamupalan lautalla ja katselimme Englannin kalkkikivirantoja ja runsasta laivaliikennettä pitkin ja poikin.

Tullissa ei muuten ollut mitään ongelmaa, aukaisihan tulli pakun takaoven ja nähtyään saunan kiukaannauroivat vaan ja toivottivat hyvää matkaa. eivät näytä olevan kiinnostuneita mistään tavan matkaajan matkatavaroista.

Doverista olikin noin neljän tunnin ajo Cheltenhamiin, jonne saapui meidän kanssa yhtäaikaa Lari ja Maija Lontoosta, jossa he olivat vierailleet Maijan sisaren luona.

Niinpä pääsimme viettämään pääsiäistä harvinaisesti koko perheen voimin. Keli oli aurinkoinen, joten teimme retken lähi" hillille", josta oli huikeat näkymät ympäri Gotswoldia. Muutenkin oli niin kaunista, kun kesä oli juuri puhjennut loistoonsa. 

Tietysti ohjelmaan kuului myös Saran ja Jamesin kotikylän Bishops Cleeven lähi-bubiin tutustuminen.

Maijan ja Larin lähdettyä takaisin Suomeen, me jäimme vielä loppuviikoksi puutarhahommiin. Arvatenkaan nuoret eivät ehdi tänä  eikä seuraavanakaan vuonna saada kaikkia paikkoja kuntoon, niin sen verran raikattiin puutarhaa, että pärjäävät jonkin aikaa. Talo on ihastuttava 1700-luvun talo, joka vaatii tietenkin kaikenlaista remppaa ja ensimmäisenä he laittavat työn alle keittiön uusimisen.

Vierailtiin Jameksen isovanhempien Anthean ja Tudorin luona, koska he olivat myös muuttaneet "pienempään" taloon. No joo, talo nyt ei ollut pieni, mutta ei se kahdeksankymppistä pariskuntaa haittaa, koska tässä seniorikylässä on kaikki palvelut siivouspalveluja myöten. Uskomattoman viihtyisä, aktiivinen kylä parempiosaisille. Kyllä siellä kelpasi asua, elää ja harrastaa!

Viikko vierähti nopeasti ja 27.4 sunnuntaiaamuna lähdimme tyhjällä pakulla paluumatkalle. Ehdittiin Ranskan puolelle illaksi ja nyt valitsimmekin hotellin Calaisin naapurikaupungista Dangerquesta. Keskustassa oleva Hotel Borell, 111 euroa/yö , oli uusi ,siisti ja hyvä. Parkki löytyi hotellin edestä.

Päivän ajo kohti pohjoista ja yllätys, yllätys, mentiinpä samaan hotelli Zur Lindeniin kuin mennessäkin. Nyt yön hinta oli noussut 140 euroon, koska kesäkausi oli alkanut.

Aamulla Puttgardeniin, hervottomaan rantaan parkkeerattuun kolmikerroksiseen viinakauppaan. Alkoholin hinta oli niin törkeän edullista jopa Viroonkin verrattuna, että pakkohan sitä oli vähän ostaa, varsinkin kun pakun perä oli täysin tyhjä.

Yöksi Ruotsiin Vänerin etelärannalle Jönköpingiin. Hotel Bestwestern Jönköping (120 euroa aamupalalla) oli paras matkan hotelleista.

Vappuaatto vietettiin Vikingin Gracellä. Mistään ei kyllä huomannut, että kyseessä oli vappu. Paitsi tietenkin siitä huomasi, että jo Tukholmaa lähestyäessä ilma alkoi viilentymään ja satelemaan. Kun päästiin Suomen puolelle, niin oli jo miltei talvi!

Ähh.. en osannut siirtää kuvia Whats; Upin viestistä. Myöhemmin kuvat!

Levin lumilla 8-15.4.2025

Viikko ehdittiin olla kotona Hangossa ja pakata hiihtokamppeet autoon, kun matka jatkui Helsingin autojuna-asemalta kohti Kolaria. Tällä kertaa kävi vähän huono tuuri, kun ei saatu makuupaikkoja kuin vanhasta vaunusta, vaikka tehtiin v.araus jo edellisessä heinäkuussa. Ihan ok, mutta kun odotimme omaa WC:tä ja kahta petipaikkaa kolmen sijaan. Onneksi saatiin korotettua lippumme paluumatkalle uusiin vaunuihin.

Levin hiihdot menivät perinteisesti, heti eka päivänä oli tahkottava vajaat 30km, niin, että sai pahimman innon laannutettua.Kelit olivat tosi hyvät ja aurinko paistoi. Lunta oli kuitenkin vähän nihkeästi. Onneksi ei edes oltais tarvittu mitään moottorikelkkareittejä. Tälläkin kerralla yksi päivä slalomia riitti. Pitihän meidän testata uusi kuuden hengen lämmitetyillä istuimilla toimiva Taalon hiihtohissi. Aamuisin on kiva herätä, kun ikkunan edessä on Taalon rinne ja Levitunturin laki näkyy suoraan sänkyyn.

Tämän kevään erikoisuutena oli aidon privaattikokin tekemä illallinen kotona. Tämän mahdollisuuden meille järjesti Tennen vävypoika Vellu Tenen 70v. juhlan kunniaksi.

Sillä aikaa, kun me nautiskelimme rinteillä, kokki loihti meille viiden ruokalajin huippuillallisen. siis kaikki oli niiiin hyvää ja esteettisesti täydellisiä annoksia. Nautimme! Kiitos Tenen synttäreiden!

Niin... jälleen vakioporukalla, eli Ipu, Tene , Timppa ja minä



Yleensä en tykkää ruoka-annosten kuvista, mutta nyt oli ihan pakko:)