Tämä kevät on ollut kyllä yhtä laukun pakkaamista ja purkamista. Ennätys varmaan oli, kun aamulla tulimme Kolarista autojunalla Helsinkiin, niin illalla lähdimme pakettiautolla Turusta Tukholmaan ja siitä edelleen kohti Englantia. 
Kaukoviisaasti olimme pakanneet pakettiauton valmiiksi jo ennen Lapin reissua. Saraja ja James ovat nimittäin ostaneet uuden/vanhan talon Cheltenhamista. Talo on vanha kartanon talli, joka on aikanaan muutettu asunnoksi. Nyt he sisutavat tietenkin kotiaan talon hengen mukaisesti. Heille käy hienosti jotain meiltä muuton yhteydessä jääneitä huonekaluja, jotka turhaa ovat täyttäneet Hangon autotallia. Lisäksi Sara haluaa jotain suomalaista ja lapsuudenkodista muistoksi kotimaastaan. Lisäksi pakkasimme kyytiin saunan piipun, saunan oven, kiukaan ja laudepuut. Se on sitten jo toinen sauna, joka rakennetaan heille britteihin.
Etukäteen jännitti Brexitin aiheuttamat tullirajoitukset ja kovasti otimmekin etukäteen selvää, että onnistuuko kamojen vienti tullitta. Ymmärsimme, että 1000 euroon saakka/ peer henkilö voi viedä uutta tavaraa. Ei kuitenkaan mitään elintarvikkeita.
Ajoreittimme oli läpi Ruotsin ja Malmön siltaa pitkin Tanskaan. Siltamatksu oli noin 65 euroa, joka oli edullisempi kuin lautta Ruotsista Tanskaan ja varmaan myös hiukan nopeampi. Eka yö oltiin vietetty Viikkarin Gloryllä.
Toinen yö nukuttiinkin jo Hampurin alapuolella Hittfeldissä hotelli Zur Lindessä. Loistava yöpymispaikka ohikulkumatkalla motarin lähellä pienessä kylässä. 114 euroa yö aamupalalla ja ilmaisella parkilla. Ihastuttava huone ja hotelli ja ruoka peri saksalaista. Luulimme, eetä Suomen lippu oli meitä varten nostettu salkoon, mutta kuulimme, että heillä yöpyy paljon suomalaisia.
Seuraavaksi illaksi ehdimmekin jo Calaisiin satamakaupunkiin. Olisi oltu siellä jo hyvissä ajoin ja ehditty lautalla saarivaltioonkin, mutta Antwerpenin ohitus ruuhkineen vei varmaan pari tuntia. Alankomaiden motarit ovat pienempiä ja tukkoisempia kuin Saksan. Calaisin hotelli oli varmaan kevään reissujen pohjanoteeraus. Hotelli Ibis Ferry, 90 euroa yö ja parkki, oli kyllä lähellä satamaa, mutta mitään muuta hyvää siinä ei ollutkaan.
Calaisin lauttasatama oli sekin tavallaan nähtävyys, koska lippuluukulta itse lauttaan oli matkaa varmaan 3 kilometriä. Eri autokaista lnjoja lauttoihin odottaville varmaan pari sataa, meidän linja oli 147. 3 lauttayhtiötä vie matkustajia kanaalin yli Doveriin. Direct Ferryn kautta saa helposti ostettua lauttaliput juuri ennen matkaa. Lipunosto kannattaa jättää viime tinkaan, koska lauttoja kulkee paljon ja ei aina voi tietää mihin ehtii. Aamulla söimme aamupalan lautalla ja katselimme Englannin kalkkikivirantoja ja runsasta laivaliikennettä pitkin ja poikin.
Tullissa ei muuten ollut mitään ongelmaa, aukaisihan tulli pakun takaoven ja nähtyään saunan kiukaannauroivat vaan ja toivottivat hyvää matkaa. eivät näytä olevan kiinnostuneita mistään tavan matkaajan matkatavaroista.
Doverista olikin noin neljän tunnin ajo Cheltenhamiin, jonne saapui meidän kanssa yhtäaikaa Lari ja Maija Lontoosta, jossa he olivat vierailleet Maijan sisaren luona.
Niinpä pääsimme viettämään pääsiäistä harvinaisesti koko perheen voimin. Keli oli aurinkoinen, joten teimme retken lähi" hillille", josta oli huikeat näkymät ympäri Gotswoldia. Muutenkin oli niin kaunista, kun kesä oli juuri puhjennut loistoonsa. 
Tietysti ohjelmaan kuului myös Saran ja Jamesin kotikylän Bishops Cleeven lähi-bubiin tutustuminen.
Maijan ja Larin lähdettyä takaisin Suomeen, me jäimme vielä loppuviikoksi puutarhahommiin. Arvatenkaan nuoret eivät ehdi tänä eikä seuraavanakaan vuonna saada kaikkia paikkoja kuntoon, niin sen verran raikattiin puutarhaa, että pärjäävät jonkin aikaa. Talo on ihastuttava 1700-luvun talo, joka vaatii tietenkin kaikenlaista remppaa ja ensimmäisenä he laittavat työn alle keittiön uusimisen.
Vierailtiin Jameksen isovanhempien Anthean ja Tudorin luona, koska he olivat myös muuttaneet "pienempään" taloon. No joo, talo nyt ei ollut pieni, mutta ei se kahdeksankymppistä pariskuntaa haittaa, koska tässä seniorikylässä on kaikki palvelut siivouspalveluja myöten. Uskomattoman viihtyisä, aktiivinen kylä parempiosaisille. Kyllä siellä kelpasi asua, elää ja harrastaa!
Viikko vierähti nopeasti ja 27.4 sunnuntaiaamuna lähdimme tyhjällä pakulla paluumatkalle. Ehdittiin Ranskan puolelle illaksi ja nyt valitsimmekin hotellin Calaisin naapurikaupungista Dangerquesta. Keskustassa oleva Hotel Borell, 111 euroa/yö , oli uusi ,siisti ja hyvä. Parkki löytyi hotellin edestä.
Päivän ajo kohti pohjoista ja yllätys, yllätys, mentiinpä samaan hotelli Zur Lindeniin kuin mennessäkin. Nyt yön hinta oli noussut 140 euroon, koska kesäkausi oli alkanut.
Aamulla Puttgardeniin, hervottomaan rantaan parkkeerattuun kolmikerroksiseen viinakauppaan. Alkoholin hinta oli niin törkeän edullista jopa Viroonkin verrattuna, että pakkohan sitä oli vähän ostaa, varsinkin kun pakun perä oli täysin tyhjä.
Yöksi Ruotsiin Vänerin etelärannalle Jönköpingiin. Hotel Bestwestern Jönköping (120 euroa aamupalalla) oli paras matkan hotelleista.
Vappuaatto vietettiin Vikingin Gracellä. Mistään ei kyllä huomannut, että kyseessä oli vappu. Paitsi tietenkin siitä huomasi, että jo Tukholmaa lähestyäessä ilma alkoi viilentymään ja satelemaan. Kun päästiin Suomen puolelle, niin oli jo miltei talvi!
Ähh.. en osannut siirtää kuvia Whats; Upin viestistä. Myöhemmin kuvat!
.jpg)
