Arkea ja lämpötilan laskua

Nää mun postaukset tulevat tylsästi näin putkessa allekkain, mutta alotin tän blogspotin vuonna nakki ja muusi, joten tässä ei taida olla kovin paljon säätöä tai todennäköisemmin en osaa käyttää sovellusta...mutta näillä mennään!

Arkinen ja työteliäs viikko pulkassa. Collegio de Maravillas Aroyssa tuntuu ihan mukavalta. Kurssin opet Lola, Ana ja Pedro ovat kaikki espanjalaisittain energisia ja puhetta riittää. Minuuttiakaan ei hukata minkään säätöön, kuten yleensä tuppaa käymään. Käytössä ei myöskään ole läppäreitä tai muita härpäkkeitä. Kirja ja kynä riittävät. Kieltä on tullut niin paljon, että pää on pyörällä ja viikonlopun lepo tarpeen. Mi cabesa no functionera! Mun kurssilta eli alimmalta tasolta löytyy 2 venäläistä, 2 ruotsalaista, 1 kanadalainen, 1 tanskalainen, yksi Koreasta ja yksi Libanonista. Muut ovat olleet kurssilla jo 3 viikkoa, joten englantikaan ei ole enää käytössä.

Tässä hauskannäköinen koulun käytävä.

Viikkoon sisältyi myös body pumppia                            Naapurini Lola

Lintupuistossa (Bargue de Las Balomas) maanatai-iltaisin PT Susanna Leppäsen puistojumppa

Viikon kohokohta oli, kun fillarimummo Rauni saapui Costalle. Bongasin Raunin tässä Benalmadenan kohdalla polkemassa vastatuuleen. Vaihdettiin muutama sana ja ihmettelin tietenkin hänen rohkeuttaan. Uskomaton mimmi! 5000km:stä oli jäljellä enää 16km!

Tänään oli sitten tulojuhla sporttibaari Reflassa Fuengirolassa, jossa oli paljon porukkaa toivottamassa hänet tervetulleeksi. Aikoi Rauni laittaa pyörän nyt naftaliiniin ja tulla seuraavan kerran lentäen.

 

 Lari 24.11.2021 32 vuotta! Rakkaat onnittelut esikoiselleni!

Tiijä vaikka meistäkin tulisi fillarimummoja ja pappoja!

Pueblo Evita 14.11.21 -

Nyt on sitten kotiuduttu tänne kaupungin vilskeeseen ja meluun. Näköjään meluun tottuu äkkiä. Nimittäin meidän asunnon alapuolella on useita ravintoloita, vastapuolella padel-klubi ja Merkadona. Liikennettä myös ihan kivasti! Tätähän me haluttiin syksyn saapuessa rannikoille. Tällä kadulla on mucho vida eli paljon elämää. Rantahan on jo hiljentynyt.

Helppoa pyörähtää kauppaan kadun toiselle puolelle, kampaaja ja muut huoltopalvelut löytyvät tältä samalta kadulta. Nyt kun vielä löytyisi pelikavereita, niin pääsisi enemmän hyödyntämään edullista lähi padelkenttää, eikä tarvitsisi mennä pelailemaan Fuengirolaan.

Isänpäivää vietettiin yhdessä Galle Grecian uusien naapureidemme Markun ja Tertun kanssa upeassa Linda Lampeniuksen konsertissa. Konsertin jälkeen formulat telkkarista miesten toiveesta ja sen jälkeen vasta illalliselle.

Laulusolisti  Persson, pianisti Pehkonen ja viulisti Lampenius

Pelikaverit Marika ja Pekka Löfman tulivat pikalomalle Fugeen, ehdittiin pelata yhdessä Mijas Golf ja sateen pelossa 9-väyläinen La Noria. Löfmannit taisivat tuoda tullessaan kylmän rintaman, koska tasan ne päivät, mitkä he viettivät täällä, myrskysi, taivaalla oli pilviä ja sataa ripsauttikin. Keli ei kuitenkaan pelaamista ja muuta hauskaa haitannut.

Tää väylä on aika upea korkeuseroineen ja pro-Marika tekikin birdien tässä! Perinteisesti pelataan naiset vastaan miehet ja niinhän siinä kävi jälleen, että naiset voittivat. Lohdutukseksi pidettiin vielä puttikisa, jossa miehet sitten saivat voiton  eli win-win!

Nyt koittaa sitten arki, jännittää! Aloitan aamulla espanjan kielikoulun, joka kestää kuukauden ja on päivittäin 4 tuntia intensiiviopetusta. Huh, huh! Mitenköhän siinä käy?  Kokeilen tän kurssin ja jos ei mitään tartu päähän, niin sitten luovutan. Koulu on mukavastri Arroy de la  Mielin kylässä kävelymatkan päässä. On siellä kuulema joku toinenkin suomalainen. Sinänsä äidinkielellä ei ole väliä, koska kuulema ekan viikon jälkeen käytössä on vain espanol. Vamos!

Muutto edessä!

Reilu kuukausi vierähti Calle Grecialla eli siinä meidän vanhemmassa kämpässä, josta meillä on 1/5 osakkuus. Tosi kiva, kun nyt tämä Bahia de Torrequebada on valmis alue suljettujen porttien takana. Tosin ei meidän kämppään, eikä tietääkseni muihinkaan ole murtauduttu näiden kymmenen vuoden aikana. Autohallista katosi vuosia sitten 2 meidän polkupyörää, mutta ehkä ne sosialisoi joku, joka tiesi niiden olevan siellä.Parasta meidän asunnossa on iso kattoterassi, jonne mahtuu sauna ja poreallas. Kuukauden joka aamu nautittiin aamupalat näissä olosuhteissa.

ja tietysti uudet uljaat uima-altaat on hieno juttu. Harmi vaan, kun eivät lämmitä talvella. Uskomatonta on myös se, että täällä auringon maassa ei älytä hyödyntää aurinkoenergiaa. No, kyllä jätteiden lajittelukin on aika alhaisella tasolla. Hedelmien ja vihannesten kuoria tulee aikamoiset määrät, mutta ainakaan tässä taloyhtiössä ei ole bioastiaa. Kuulin kyllä, että joistakin paikoista löytyy kunnon lajittelut.

Uutena juttuna olen aloittanut Arroy de la Mielissä jumpat. Kunnallisella liikuntakortilla kuukauden treenit maksavat 27 euroa. Ei paha, varsinkin kun ryhmäliikuntaa on tarjolla joka päivä ja paljon. Toistaiseksi olen käynyt sumbassa, missä en osannut yhtään mitään, mutta hyppelin siellä mukana. Silmän iloa siellä ainakin oli, kun nuori , komea Juan näytti mallia.  Body pumppi-tunti on samaa Les Millsiä kuin Suomessakin. Jännintä oli tunnin jälkeen paluu kotiin naapurin Lolan skootterin kyydissä. Huh! selvittiin!

Parasta näin covid aikana on se, että tunnit ovat ulkona. Yes! Kotona ei oikein uskaltanut mennä salille sisätiloihin....

Nyt käytiin heippaamassa Ilkka, tuula ja Nita Pueblo Evitassa. Se on siis se toinen kämppä, jossa asutaankin maaliskuun loppun saakka.

Päivällä kuitenkin pientä padel-peliä Tuulan, Nitan ja Timpan kanssa.

Heipat Ilkalle ja Tuulalle kohti Sotkamoa ja tervetuloa Määtän Raimo ja Vuokko Calle Grecialle meidän jälkeen.

                                                                                                    Äiti ja tytär:) Nita kävi kolmen viikon                                                                                            ajan kotikoulua Fugessa. Hän on jo                                                                                            tottunut kävijä siellä monen vuoden                                                                                             ajalta.

Costan arkea marraskuussa

 Ystävät aina kyselevät, että miten vietämme päivämme ja saamme aikamme kulumaan täällä. Sehän se kummallista onkin, koska koko ajan tuntuu olevan tekemistä tai kiire. Ja kait täällä tulee "manana"-meininki, koska yksi isompi asia päivässä on tarpeeksi:) Lokakuu oli täyttä aurinkoa, jopa liian kuumaa ja saatiin viettää kunnon rantalomaa. Nyt marraskuun toisella viikolla huomaa, että tuulet alkavat lisääntymään ja kevyttoppa on iltaisin aika kiva vaate. Pitkälahkeiset housutkin on jopa pitänyt vetäistä jalkaan.

 Nyt kun sukulais/vierailuviikot on kohta vietetty, niin arki se on meilläkin.

Mun viikko muodostuu esim. espanjan tunneista Sofiaopistolla Fugessa. Tosin ymmärsin nyt, että yksi kerta viikossa ei riitä mihinkään, niinpä alankin nyt etsimään jotain kielikoulua täältä läheltä Benalmadenasta, jossa tunnit olisivat joka päivä. Itseopiskelu vaatii liikaa itsekuria ja siihen minusta ei näköjään ole!

Padelia pelataan! Meillä on oma neljän hengen "Padel-pimut" ja opettaja Hanna, heidän kanssaan pelataan joka torstai. Välillä peli kulkee, välillä ei, mutta hauskaa on. Lisäksi käyn Los Pacosin Padel-mixissä keskiviikkoisin. Siellä pelaa 32 suomalaista mixiä pari tuntia kerrallaan.

 

Tietty ohjelmaan kuuluu myös golf. Meille tuttuja kenttiä ovat Mijas Golf, Lauro golf ja nopea, 9-väyläinen La noria Golf. Harmillista, että golf on täällä yhtä arvokasta kuin Suomessa, vaikka on Seniorikortti tai Suomela-kortti. Pitäisi olla joku kausikortti tai vastaava, jotta kierroshinta tulisi edullisemmaksi, mutta toisaalta ei siellä golfkentällä halua kaikkia päiviä viettää.

Tenen avaus Laurossa

 Lisäksi on tietysti normaalit arkiaskareet, mitä on kotonakin. Asuntokin oli korona-ajan käyttämätön, joten kaikennäköistä fiksausta löytyy.

 Nyt luovuttiin iki-ihanasta bemarista, koska onhan se vähän hankalaa viedä golfbägejä pystyssä takapenkillä ja kavereita tuntuu olevan sen verran usein, että käytännöllisyys voitti ja tuo ihanuus vaihdettiin 7 hlön Fordiin. Auto on yhteinen veljeni Ilkan kansssa ja miehillä olikin aikamoinen punnerrus tuossa auton ostossa. Autokauppaa helpotti, kun naapuri halusi tän vanhan auton.

SuomiTV näkyy ja tän viikonlopun ohjelmaan kuuluu Timpalla formulat ja mulla TTK!

Hasta luego!

Aurinkoista syksyä aurinkorannalla

Vierailut jatkuvat, nyt Jiri ja Sanna tulivat tankkaamaan valoa syksyn pimeyteen. Ohjelmassa padelia, missä varsinkin Sanna osoittautui Proksi. He kävivät myös ihmettelemäsä Sevillaa parin päivän ajan. Junamatka osoittautui halvaksi ja toimivaksi keinoksi tutustua vanhaan ja isoon kaupunkiin.

Me Ipun ja Tenen kanssa vietimme Semana Santa-päivää Malagassa. Huikea vanha kauppahalli, jonka muistan jo 70-luvulta. Tuoreita merenantimia oli pakko maistaa ja tuoreitahan ne olivat!

Espanjalaiset ovat ahkeria juhlijoita ja tuntuu, että näitä Semana Santoja on jatkuvasti tai muita kansallispäiviä. Francon " leipää ja sirkushuveja" näyttää pitävän paikkansa vielä tänä päivänäkin. Nyt Malagan eri uskontojärjestöjen kymmenet eri veljeskunnat viettivät Mangaa ja kantoivat omat pyhimksensä läpi kaupungin. Yhden pyhimyskantamuksen paino voi olla 1500-3500kg ja kantajia voi ola pari sataa. Kantajien ilmeet olivat kärsiviä joko liikutuksesta tai kantamuksen painosta, tiedä häntä! Kansaa oli liikkeellä älyttömästi ja kait se koronaviruskin mahtui sinne joukkoon. Huh! Katujen varsilla oli  24.000 maksullista tuolia, koska kulkueet kestivät keskipäivästä aamuyöhön, joten eihän siellä olisi aktiivisimmat seuraajat jaksaneet seistä. Tietysti tapahtuma tarkoitti myös sitä, että katuja oli suljettu ja pääsy parkkihallista kaupungin ulkopuolelle oli pientä serpentiiniä.