Joskus tökkii...

Aina puhutaan Espanjan kankeasta ja vanhanaikaisesta byrokratiasta, joten kerronpa oman pikku esimerkkini.

Minulla on Benalmadenan kunnan liikuntakortti ollut vuoden ja nyt oli aika ostaa uusi tarra vuodeksi eteenpäin. Niinpä menin urheilupuiston toimistoon ostamaan tätä 36 euron vuositarraa. No, eihän se onnistunut, koska toimisto oli siestalla. Toisella kerralla ei onnistunut, koska oli jälleen kerran jokin kansallinen fiesta ja ao. toimihenkilöllä oli lomapäivä, vaikka toimisto oli muuten avoinna. Kolmannella kerralla luulin jo onnistuvani, mutta sainkin lomakkeen, jolla maksu hoidetaan pankissa (tämä mun olisi pitänyt jo kokemuksesta tietää, mutta en muistanut tätä proseduuria). Seuraavaksi pankkiin, mutta pankin ovethan ovat kiinni ja aika pitäisi varata etukäteen, kuten Suomessakin. Yritin suorittaa maksun automaatilla, mutta en onnistunut tai osannut.  Parin päivän päästä huomasin pankin, jossa näkyi liikettä sisällä. Pääsinkin livahtamaan sisään, kun joku asiakas tuli ulos. Nyt pääsin oikein virkailijan luo, joka kertoi, että maksut suoritetaan vain automaatilla. Onnekseni hän tuli ulos kadulle näyttämään, miten homma toimii ja samalla paljastuikin, että mies puhui Suomea, oli kuulema syntynyt Suomessa. Arvatenkin jatkossa asioin tässä pankissa ja tämän virkailijan kanssa, jos on tarvetta.

Kyllä täällä asiat hoituvat, mutta kokemus ja kielitaito auttavat, samoin ymmärrys maan tavoista.

 

Remppa vai muutto Benalmadena, marraskuu 2022

Espanjalaiseen tapaan lokakuun alkuun suunniteltu Grecian keittiöremppa siirtyi kuukaudella eteenpäin.No, itse vanhan keittiön purkamisessa ja uuden keittiön pystytyksessä meni pari viikkoa. Piti vähän vaihtaa liesituulettimen hormia ja sähkötöitä riitti, koska keittiöstä puuttuivat melkein kaikki tarvittavat pistorasiat. Tietysti remonttien tapaan osta / kokeile / palauta tapahtui nytkin. Niinpä on ajeltu Malagan Ikean, Leroy Merlinin ja huonekalukauppojen väliä. 12v vanha asunto kaipaa muutenkin face liftingiä, joten sohvaa ja pöytää uusitaan. Yllätys oli, että sohvapöytä saatiin heti mukaan, kun kelpasi näyttelykappale. Ruokapöydässä ja tuoleissa vajaan viikon toimitusaika. Sohvaa sen sijaan joudutaan odottamaan vuoden vaihteeseen. Nyt alkaa kuitenkin olla jo melkein valmista, vielä kun saadaan keittiön pöytälevy paikoilleen, jahka paikallinen puuseppä saa Bauhausista ostetun levyn reunat muotoiltua ja petsattua. Toivottavasti se tapahtuu tällä viikolla, koska sunnuntaina meillä on muutto taas edessä takaisin Evitalle. Nyt jännitetään, saadaanko vanhaa kamaa myytyä paikallisella nettikirpputorilla. Onneksi täällä on mahdollisuus viedä jopa huonekaluja yleisiin jäteasemiin kadun varteen. Niistä tulee vaan etukäteen ilmoittaa kunnalle.

Tältä keittiö näytti vielä viikko sitten.

Isänpäiväretki Tarifaan

Ipu, Ursula ja Tarja onnittelevat lastensa isiä viikonloppuretkellä etelään. Matkalla pysähdyimme Esteponaan ihailemaan mielettömiä kukkaistutuksia. Piti vain pyörähtää siellä, mutta niinhän siinä kävi, että aikaa kului mukavissa pikku putiikeissa. Tarjonta on hieman "fansimpaa" kuin Fugessa, niinkuin koko kaupungin ilmekkin. Lounas syötiin tutussa italialaisessa Restaurant Tarantellassa. Italialainen ruoka on aina varma valinta.

Illansuussa saavuimme Espanjan ja euroopan eteläisimpään pisteeseen Tarifaan, Punta de Espanjaan. Hotellimme oli sopivasti vanhan kaupungin muurissa. 60 euroa yö siistissä boutigue-hotellissa parhaalla paikalla. Hyvä valinta! Tarifa on pieni ja ruma laatikkomainen, afrikkavaikutteinen kaupunki. Luulen, että siellä tuulee aina. Niinpä varustauduttiin toppatakeilla, kun olettamus oli, että marraskuun tuuli yli 20 asteen lämmöstä huolimatta voisi olla hyytävän kylmä, mutta erehdyttiin! Tuuli oli päivällä ihanan lempeä.

Tarifassa kohtaa Välimeri Atlannin, joten saatiin valita, kummassa meressä uidaan.

Mielettömät,puhtaat, kiireettömät hiekkadyynit. Parasta Tarifassa! Ei ihme, että kitesurfaajat ja muukin nuoriso viihtyy. Varsinkin yön baaritarjonnasta ja väestä siellä näki, että nyt ollaan nuorten elämäntapareissaajien paratiisissa.

Hyvää isänpäiväaamua Timo, Tene ja Ralf!

Kesä jatkuu Costalla, vaikka on jo marraskuu

Aurinko jaksaa paistaa ja sadetta ei ole näkynyt! Kuivuudesta kovasti puhutaan, vaikka ei uskoisi, kun katselee miten golfkenttiä ja puutarhoja kastellaan. Joka viikkkoiset katujen pesutkin toimivat edelleen. Luin jostakin, että Malagan vuotavien vesiputkien takia vettä menee hukkaan Benalmadenan vuoden tarpeen verran koko ajan. Todellista vesihätää ei pysty siis tunnistamaan. Kuivuuden syyksi, energiakriisin ja sodan lisäksi on laitettu myös ruuan noin 25% hinnan nousu. Etenkin vihannekset ja hedelmät ovat jo osittain Suomen hinnoissa, jos ei kalliimpiakin. Silti kauppalasku on paljon pienempi kuin Suomessa.

Nyt on vaihteeksi tehty vähän työhommiakin, kun kuukausi myöhässä päästiin aloittamaan Calle Grecian keittiöremontti. Espanjalaisittain normi myöhästyminen, vaikka keittiö tilattiin Malagan Ikeasta jo keväällä. Pari viikkoa meni,  että saatiin 12 vuotta vanha keittiö pihalle ja uusi tilalle. Onneksi meillä on käytettävissä puolalainen Mack- handyman, jolla on pelit ja rensselit hormien siirtoon ja sähkötöihin. Muutakin pientä uusimista ja korjauksia on tehty. Vähän on hommat vielä kesken...

Ursula ja Ralf (pelin isäntä), Annukka ja Harry, Ipu ja Tene ja me

Turun kaverit ovat myös saapuneet hoodeille ja on vietetty pari hyvää kortti-iltaa Sanghain ja Plumppiksen merkeissä. Ilta taisi ehtiä vaihtua yöksi, ennen kuin Plumppis oli saatu päätökseen ja voittajan on mukava patsastella mitalli kaulassa.

Sanghai-ilta pelattiin Ipun ja Tenen luona ja jälleen Ladys first! Ursula kruunattiin mestariksi.