Benalmadena - Costa Del Sol

Yhden yön kerkesin olla kotona Italian jälkeen, kun jo piti pakata uudelleen ja palata Helsinki-Vantaan kentälle ja kohti Espanjaa. Oli hiukan kiire, koska vieraaksemme Espanjaan tulivat Saran appivanhemmat eli Kate ja Paul Briteistä. Ehdittiin asettua taloksi aurinkoiseen, mutta kovin viileään ilmastoon, ennenkuin vieraat saapuivat. Neljä päivää vierähti mukavasti turistikeirroksilla. Kate ja Paul olivat Costalla ekaa kertaa ja niinpä ajelimme rannikkoa Nerjasta Fuengirolaan.

Malagan Marriotin kattobaarissa

Paul, Pablo Picasso ja Kate

                                                Nerjan upeat, vaikuttavat tippukiviluolat

Terveiset Mijas Pueblosta!    

Ehdittiin myös käydä illallisella veljeni Pekan, vaimonsa Hilpan ja poikansa Vilhon kanssa. Yksi ilta meni Ursulan ja Ralfin vieraana Plumppista pelaten. Mukavaa oli myös se, että säät suosivat aurinkoisina keleinä. nimittäin alkutalvi joulun jälkeen on kuulema ollut erittäin kylmää ja tuulista.

Normaali arki jatkui vieraiden lähdettyä; espanjan tunnit, padelpelit ja valmennukset, vähän rakennustarvikkeiden etsimistä ja hintavertailua, asioiden hoitoa jne. niistä se arki täällä muodostuu.

Sukuvierailuja riittää, nyt oli vuorossa Timpan veljen Hannun ja vaimonsa Kirstin kanssa illallinen Fuengirolassa. aika mukavaa ja helppoa, kun kaikki sukutapaamiset voi hoidella täällä mukavissa ravintoloissa. Kätevää!

Tällä kertaa ei tehty mitään isompaa reissua, paitsi viikonlopun päiväretki Rincon de la Victoriaan, jossa piti olla Ole-lehden mukaan yksi aurinkorannikon hienoin uimaranta: Cala del Moral. Mitään erikoista tai kaunista emme kyllä havainneet, mutta Ursulan kanssa kävimme uimassa meressä (kevään ensimmäinen meriuinti). Retki oli muuten mukava noin 6km:n pituinen rantapaseo. Reissussa mukana meidän Plumppisporukka, Ursula & Ralf, Annukka & Harry ja me.

Alkutalven reissuja Lappiin ja Italian alpeille

On se vaan hyvä, etten ole mikään julkinen bloggaaja, koska nämä päivitykset tulevat varsin harvakseltaan. Aika vaan näyttää valuvan käsistä ja ehkä unohtamisessakin on osansa. Olen huomannut, että on tärkeää kirjoitella muistiin tapahtumia ja vuosien rytmittymistä. Ei millään jaksa muistaa ulkomuistista mitä milloinkin on tapahtunut tai missä oltu. Tää on vähän kuin mun päiväkirja yleisellä tasolla ja voihan olla, että sitten kun minusta aika jättää, joku jälkeläisistä on kiinnostunut tietämään mitä tässä aikakaudessa puuhattiin.

Tammikuun alku aloitettiin Nummelassa arkisissa puuhissa. Pari päivää viikossa Hangossa raksahommissa tuntui oikein mukavalta. Saatiin jopa taloon lämpöä, kun takka asennettiin paikoilleen.

Jo kelpasi levyttää seiniä lämpimässä!

Vihdin Maanpuolustusnaisilla oli vuoden esimmäinen jäsenilta ja minutkin palkittiin siellä liiton "Johtaja-merkillä", joka on osa liiton koulutusohjelmaa.

Kolmisen viikkoa ehdittiin olla kotosalla, kun reissuun piti taas päästä. Nyt suuntana Lappi!

Saatiin paikat autojunaan, joka varmaankin ratkaisi päätöksemme lähteä pohjoiseen. On niin helppoa ja miellyttävää ajaa auto junaan Pasilassa ja itse mennä nukkumaan makuuhyttiin. Eka kertaa oli hytti, jossa oma vessa ja jopa suihku. Hintakin oli kohtuullinen 260 euroa kahdelta hengeltä. Eipä siinä kannattanut lähteä ajelemaan halki Suomen. Aamulla  herättiin Kolarissa pirteinä ja päräytettiin Leville. Viikko vierähti Ipun ja Tenen kanssa mukavasti. Päivät meni hiihtäen, valitettavasti yksikseni, koska Ipu jaTene toipuivat vielä joulun aikaisesta keuhkokuumeestaan ja Timpalle  ei kuulema hiihto nyt maistunut. Minä sen sijaan vedin tunturia ympäri päivittäin. Kerran käytiin Ipun kanssa laskettelemassakin huippu kuntoisilla rinteillä, suht talvisissa olosuhteissa. Oli niiiin kaunista, vaikka päivä paistoikin ehkä noin kolme tuntia ja sitten jo hämärtyi.

Takaisin etelään palattiin ajamalla, koska otimme stopin Sotkamossa ja tietty pitihän käydä hiihtämässä Vuokatissa Heikkilän helppo, mikä tarkoittaa sitä, että noustaan Ohravaaran päälle 7km ja takaisin lasketellaankin alamäkeä.

Kotiin palattuani pääsin sisään vihtiläiseen padelmaailmaan ja  heti kisoihin, jossa kylläkin pidettiin peräpäätä hallussa. Kivaa oli ja oli mukava kontaktoitua vihtiläisten padelistien kanssa.

Mukavaa oli myös tavata "Ihanat Ladyt". Vietimme mukavan Runeberginpäivän Joutselan brunssilla Kirsin, Tytin ja Eijan kanssa. Samalla fiilistelimme kevään tulevaa Ladymatkaa yllätyskohteeseen!

 

Ihanaa oli myös tavata Lari ja Larissa. Vietettiin myöhästyneitä synttäreitä ja valmistujaisia ja jouluja yhdellä kertaa nautiskelemalla korealaista ruokaa stadissa. Kaikki paistettiin itse pöydän keskellä olevassa pannussa. Hyvää oli!

Pari viikkoa kotona ja raksahommia Hangossa, mutta sitten olikin aika pakata taas laukku kohti Sauce de Ouxia Italian alpeilla. Timppa jäi kuulema tosi mielellään harrastamaan Hankoon ja minä lähdin reissuun kummityttöni Ilsen kämppäkaveriksi ja tietty reissussa myös Ipu ja Tene. Niin on meidänkin hiihtoporukka yli kymmenestä hengestä kutistunut neljään hiihtäjään. Mitenkähän ensi talvena...

Kohde oli meille tuttu kahdeksan vuoden takaa. Hiihtoalue on iso ja hyvä, mutta eipä muistettu, että hissisysteemit ovat aika vanhanaikaiset ja hitaat. Onneksi ei ollut pahoja ruuhkia, joten kyllä päästiin hiihtämään tosi hyvin  ja pitkää päivää tehtiin. Yllätys oli myös hotellin suht mitään sanomaton illallinen. Odotukset nimittäin olivat korkealla, koska olimmehan Italiassa, jossa on aina saatu huippuruokaa. Eipä kyllä aamupalallakaan nähty vilaustakaan mistään vihreästä. Onneksi rinneravintoloiden ruoka oli tuttua italialaista.

Ryhmässämme lasketteli uusi tuttavuus Virpi, joka olikin oikein virkeää seuraa lukuisine tarinoineen, niinpä hissimatkat meni mukavasti ja nopeasti. Lisäksi Virpi viettää osan vuodesta Aurinkorannikolla  Almunecarissa, joten tehtiinpä treffit sinne maaliskuuksi.