Kotiin via Eurooppa 26.3-31.3.26

Timpalla oli Örisevien konsertti 22.3, jonka jälkeen oltiin valmiita lähtemään kotiin. 26.3 sitten startattiin ja aloitettiin kotimatka. Meidänhän oli tarkoitus rekisteröidä auto Espanjaan ja jättää sinne, mutta meidän 2008 vuosimallin ihana Mersu ei oikein täytä päästövaatimuksia ja niinpä autolle ei saada päästötarraa esim. isoihin Espanjan kaupunkeihin, toki sillä olisi voinut ajaa sillä paikkakunnalla missä asutaan, mutta katsottiin, että menee liian vaikeaksi. Päätettiin, että ajetaan auto takas kotiin, koska Hangossa ei kukaan kysele päästöjä.

Eka yö vietettiin ennenstään hämrästi tutussa Peniscolassa hotelli Porta d Irtassa (50 euroa yö) olihan se vähän yksinäistä, kun ei ollut muita vieraita eikä henkilökuntaakaan, mutta aivan ihana boutique-hotelli upeilla merinäkymillä ja yön kruunasi vain meille valmistettu aamupala auringonpaisteessa terassilla.

Niinhän se auringonpaiste loppui, kun päästiin Ranskan puolelle. AI suositteli seuraavaksi yöksi Millaun kaupunkia ja hotelli La Capellea (89 euroa yö). Eikä ollutkaan hassumpi suositus. Hotelli keskellä kaupunkia, joten illallista nautittiin respan suosittelemassa  ravintola Umamissa. Maistuva ja tyylikäs illallinen.

Tarkoitus oli ajaa seuraavaksi yöksi johonkin alppikylään, esim. Chamonixiin, mutta ranskan harmaa ja tihkusateinen keli eivät innostaneet, joten painettiin suoraan Saksan rajalle Mullhauseniin. Edellinen yö oli hiukan laadukkaampi, niin nyt valittiin AI:n suosittelemana motarin vierestä perus B&B (66 euroa yö). Hotellin itsepalvelu aamupala (9 euroa) osoittautui oikein hyväksi, mikä oli yllätys.

Sunnuntai ja ajo Saksan halki. Pelättiin ruuhkia, mutta tiet olivat tyhjiä, kiitos säännön, ettei rekoilla saa ajaa sunnuntaisin. Muutenkin kaikkialla oli tyhjää, syynä lienee polttoaineen hinta ja viikon lopulla alkava pääsiäinen.

Pitkä ajopäivä, mutta mukavasti kahdeksan aikaan illalla Lubecin Park Inn Radisonissa (87 euroa yö). Haluttiin nyt yöpyä vähän laadukkaammin ja illallistaa hotellin ravintolassa. Hotellin 25 euron aamiainen oli turhan arvokas, joten jatkettiin matkaa ja poikettiin johonkin pikku lomanviettokylään Itämeren rannalle. Paikallisen marketin kahviossa olikin reissun maittavin aamiainen, kylässä dieselkin edullisempaa kuin motarin ryöstöhinnat.

Puolen päivän aikaan kurvattiin Border shoppiin Butgardeniin. Tehokkaan kierroksen tuloksena  viimeinenkin tila autosta täyttyi erilaisista virvoittavista juomista.

Tanska ohitettiin reippasti ja Stora Beltin sillan kautta siirtyminen Ruotsiin kävi joutuisasti. Kiva oli taas ajella auringonpaisteessa. Yöksi Jönköpingiin. Ensin meinattiin mennä tuttuun Bauerin hotelliin, mutta vaihdettiinkin B&B:n, koska tässä hotellissa oli parkki talon alla ja hissillä pääsi hotelliin. Sitä paitsi nyt oli varkaita kiinnostavaa lastia, niin oli parempi saada auto yöksi turvaan.

Seuraava päivä olikin helppo ja meinattiin väkisin olla Vikingin lauttarannassa liian aikaisin. Senpä takia piti shoppailla Ingestan shopping-alueella löytämättä mitään erikoista.

Reissun viimeisenä etappina törsättiin ja otettiin oikein 8. kannen keulahytti. Luksusta!

Turussa aamutuimaan käytiin tsekkaamassa yksi vene (Timpalla taas vaihto mielessä). Toisille aamukahveille vanhaan tuttuun osoitteeseen Telakkarantaan, kun toimitettiin espanjan ystäville kassi, joka ei mahtunut heidän lentolaukkuihinsa.

Vielä ihan viimeiseksi jätskille Ursulan uuteen Ice and Art-kahvilaan. Upeita tauluja! Ursulasta on kehkeytynyt parissa vuodessa oikea taidemaalari. 

...ja sitten kotiin Hankoon!

Jälleen hiihtämään, nyt Pad Gastain, Itävalta, viikko 10

 Alan olla jo siinä iässä, että hiihtoreissuja on alettava tekemään  pari kertaa vuodessa kun tuo vanhuus jo kolkuttelee nurkan takana. Niinpä Hanko Universityn innoittamana lähdin JHTC- ryhmän mukana hiihtämään. Vähän säätöä se vaati, kun ensin lensin Helsinkiin, olin yötä larin ja Maijan uudessa kodissa Lauttasaaressa, sieltä takas kentälle ja reissun alpeille ja sama kiemura reissun lopuksi, jotta pääsin takaisin Fugeen, minne Timppa jäi vahtimaan kotia.

Reissu oli mitä mainioin. Ryhmässä oli 26 enemmän tai vähemmän innokasta hiihtäjää. Ryhmäytymine meni aika nopeasti ja löysin itseni siitä tykittäjäryhmästä, sitten oli bileporukat jne..

Joka tapauksessa Hedmanin Jari on loistava matkanjohtaja. Jari pitää tunnelmaa yllä ja ottaa kaikki huomioon. Ei ihme, että he ovat tehneet jo 20 vuotta näitä matkoja. Lisäksi Nina Niva oli mulle ennestään tuttu Saalbachin hiihtoreissulta. 

Hangostakin oli yksi kaveri ja joitain kakkoshankolaisia. Kaiken kaikkiaan loistoporukkaa. Reissussa on mukavaa, kun hiihtopäivän päätteeksi on yhteistä afteria ja yhteiset illalliset.

Kaiken lisäksi hotelli Salsbuger Hof on tosi hyvä hiihtohotelli.

Takaisin Espanjaan kuun lopulla

Enpä ehtinyt olla kotona kuin pari yötä, kun jo lähdettiin takaisin Espanjaan ja Fugeen. Espanjassa oli vuosisadan kylmin alkutalvi menossa ja ei sinne olisi niin kiire vieläkään ollut, mutta kuitenkin kelit alkoivat kuivumaan ja päivät olivat lämpöisiä. Illat kuitenkin niin kylmiä, ettei kotoa paljon viitsinyt lähteä kaupungille. Normaalia arkeahan siellä vietetään ja ei sillä niin kovasti ole merkitystä, mitkä kelit ovat. Minä käyn padelissa 2-3 kertaa viikossa ja Timppa lauluharkoissa. Ystävien kanssa illastetaan ja pelataan korttia tai Rummicuppia. Aloitettiin jo syksyllä kuntosalilla käynnit, joita nyt myös jatkettiin.

Martin Kunto suomalaisine Hur:n ilmanpainelaitteineen on meille just sopiva sali ja lähellä. Ei liian monimutkaista!

Fugessa asuessa ollaan huomattu, että auton käyttö on jäänyt minimiin. Kaikkialle päästään kävellen tai Renfellä eli paikallisjunalla. Ainoastaan golfkentälle mennessä tarvitaan autoa.

2026 vuoden alku ja hiihdot Val Gardenassa

Vuosi vaihtui, yllty,yllätys, lumisessa Hangossa. Se on harvinaista herkkua, että Hangossa pääsee hiihtämään varmaankin ekana koko Uudellamaalla. Pertsaladut tehdään heti, kunmahdollista,koska yleensä ei parane viivytellä, koska talvi saattaa loppua yhtä nopeasti kuin alkaakin. Tällä kertaa ei kuitenkaan. Koko tammikuu mukavaa hiihtokeliä. Tammikuun lopussa minä lähdin viikoksi hiihtämään Italiaan Val Gardenaan. Mun suosikkikohteeseen. 1200km huippurinteitä olipa sitten luonnonlunta tai ei. Tällä kertaa metsät olivat lumettomia. Matkassa olin luottohiihtokaverieni Ipun ja Tenen kanssa. Olimme varanneet 3 hlön huoneen, joka esitteessä näytti soveltuvan hyvin kolmelle aikuiselle, mutta,mutta... sehän oli tavallinen kahden hengen huone sohva lisävuoteella. Ei kelvannut! Pienet neuvottelut talon rouvan ja STS:n kohdepäälikön kanssa ja niinhän minulle järjestyi oma huone ilma lisäkustannuksia. Tilanne oli nmittäin se, että STS ei ollut edes varannut kunnollisia kolmen hengen huoneita, vaikka esitteessä niitä mainostivat.

Kelit olivat loistavat ja hiihtoa tuli niin paljon kuin mahdollista. Edelleen jäi varmaan joitain rinteitä käymättä, joten nälkä jäi...

Ihana mieheni Timo haki odotteli kotona ja tuli hakemaan minut takaisin kotiin kentältä!