 |
| Laivamatka Wellingtonista Pictoniin kesti nelisen tuntia. Alkumatka oli avomerta ja aallokko paikoin melkoinen. Loppuosa oli kuin Norjan vuonoja, kaunista ja vuoria molemmin puolin. Vesi turkoosia. Puhuttelevan kaunista. |
 |
| Yövyimme Blenheimissä ihan siistissä motellista. Näkymä huoneen terassilta kertoo näiden pikkukylien ja yleensäkin tämän eteläsaaren rakennusten tason. Hieman runkoa ja siihen tunnetun suomalaisen arkkitehdin suunnittelemaa peltiä seiniin ja katolle ja valmis. Laajennusosia lähtee viuhkamaisesti eri suuntiin. Värityksen antaa useimmiten eri asteinen ruostuminen. |
 |
| Blenheimissä oli aivan upea sotailmailumuseo, Omaka. Erikoisuutena oli sommittelut eri tilanteista jotka elävöittivät tilanteista saatavaa käsitystä. Ei ihme, että museo on valittu yhdeksi maailman parhaimpiin kuuluvista. Paikallien opas, Eric, oli innokas poika kertomaan asioista. Museojuttujen ja lentokoneiden historian ohella selvisi sekin, että hänen poikansa on parhaillaan Suomessa jääkiekkoerotuomarina!!! |
 |
| Tässä saku ja britti paiskaavat kättä reilun ilmataistelun jälkeen jossakin Ranskan rintamilla eka maailmansodassa. Eräs episodi oli Uusi seelantilaisesta lentäjästä, jonka onnistui suorittaa pakkolasku siiven päällä seisten, jalalla ohjaten ja juuri ennen maahan syöksyä hypäten pois koneesta aivan taistelulinjalle. Muutaman pyörähdyksen jälkeen hän nousi ylös, kopisteli vaatteensa ja kysyi rintamamiehiltä, missä on lähin puhelin. Illalla pilotti oli jo messissä omiensa joukossa drinkillä. Legenda oli syntynyt! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti