Via Baltica

EU: n rahoittamat moottoritiet Puolassa olivat tosi hyvät. Sen sijaan puolalaisten ajotyyli ei ollut. Missään muualla ei nähty sellaista törttöilyä. Varsinkin rekat tekivät käsittämättömiä ohituksia ja kolareita oli siellä täällä. Rikkoutuneet autot tien varsissa ovat nykyään tosi harvinainen näky, mutta siellä niitä oli.
Varsovan jälkeen alkoikin matkamme hazardi-osuus. Meillähän ei ollut paperikarttaa, joten naviin laitettiin Varsova- Vilna, nopeinta reittiä. Ups, se oli virhe, nimittäin löysimme itsemme Valko-venäjän rekka- yms. jonoista. Onneksi älysimme ajaa suoraan tulliin ( silloinkaan eivät vielä kellot soineet). Vasta tullimies kertoi meille totuuden, että ollaan väärän maan rajalla. Ei kuitenkaan kuulema oltu ensimmäisiä....  Eipä tullut tsekattua / arvattua, että nopein reitti Vilnaan kulkee Belaruksen kautta. Eipä muuta kuin U-käänös ja oikupolkuja pitkin takaisin Via Balticalle. Tulipahan Puolan takapajuinen maaseutu tarkastettua! Matkaa oli vielä sen verran jäljellä, että peruimme Vilnan hotellin ja jäätiin yöksi Kaunasiin, joka oli lähempänä.  Tämä päivä oli koko reissun "pöljäpäivä" lumiräntä-vesisateineeen ja eksymisineen.
Matka jatkui edelleen EU-motaria pitkin jonkin matkaa  mutta jo ennen Latvian rajaa taisi vaihtua kaksikaistaiseksi ja kuuluisat rekkajonot tulivat tutuiksi. Hätkähdyttävää oli huomata Latvian, Liettuan ja Viron rähjäisyys ja paluu viime vuosituhannelle. Sitä ei vaan huomaa silloin kun lentää pääkaupunkiin ja asuu keskustoissa.
Latvian ja Viron  rajan huomasi siitä, että siellä oli SuperAlko bussi- vieraineen. Toki  mekin vierailimme kyseisessä kaupassa, mutta joko ei muistettu Suomen hintoja, mutta ei se nyt niin edullista ollut, että varta vasten kannattaisi sinne asti ajella hakemaan virvokkeita.
Lounas Pärnussa. Ihasteltiin tyhjää kaupunkia koleassa kevät-tuulessa. Arvatenkin mukava kaupunki kesällä!

Varattin ylitys Silja-Tallinkilta 22.30 laivaan ja yöksi kotiin!

Tosi kiva reissu. Oli mukavaa pitkästä aikaa kierrellä auton kanssa ja mikä parasta; ei tarvinnut viettää yhdessä viikossa kahden viikon lomaa. Kerrankin oli aikaa. Kiitos Timolle ajamisesta (noin 5000km)  hyvin veti!

Nyt pyykinpesuun ja kohti uusia seikkailuja parin päivän päästä. Levi kutsuu, mutta nyt Finnairilla!

Kohti pohjoista

2 viikkoa auringossa päättyi ja lensimme Ryanairilla Frankfurttiin sunnuntai-iltana. Oli sitten viimeinen lento ko.yhtiöllä. Se, että olisimme olleet Priority-asiakkaita ja saaneet cabinlaukut edullisesti netistä, ei onnistunut edes it-pro Arjaltakaan. Siis sisällehän ei saa viedä maksutta muuta kuin pienen käsilaukun. Yö Hilton Hamptonissa kentän vieressä. Hotelli oli tosi jees, mutta huomasimme, että kaikki palvelutehtävissä olevat ovat Saksassa ulkomaalaistaustaisia ja valitettavasti jostain syystä palvelu oli töykeää, ainakin näin isossa, kiireisessä paikassa. Täysin eri juttu oli alpeilla,  missä palvlu oli tosi ystävällistä. Ero oli vaan jotenkin silmiinpistävä Espanjan jälkeen.
Autokin löydettiin kaukoparkista ihan kunnossa. Meillähän jäi kaikki hiihtokamat autoon pariksi viikoksi. Vartioitu parkki oli 80 euroa koko ajalta. Sen opimme taas kerran, että lentokenttäsiirtymisissä suht lyhyet matkat kannattaa hoitaa taksilla shutle-bussien sijaan. Bussien tilailu ja odottelu ei ole hintansa väärtti.

Todellakin huomattiin, että pohjoinen lähestyy. Matkalla frankusta Puolan rajalle satoi vettä, räntää, välillä aurinkoa, joka tapauksessa lämpötila1-3 astetta. Illalla Puolan Szczecin kaupunkiin hotelli Focus Szczecin. Oikein mukava hotelli keskustassa joen rannalla. Hieman mietitytti auton parkkeeraus,mutta täytyy luottaa hotellin omaan parkkiin. Sen verran tsekattiin, että laitettiin auto keskeiselle paikalle niin, että hotellin kamerat osuu siihen.
Illallispaikka löytyi aivan vierestä. Tosi viehättävä "satamabubi", jossa Timppa väitti syövänsä yhdet elämänsä parhaat lampcbopsit. Minä söin leipään koverretusta kupista huikeen hyvän gulassin. Pieni kävely jälkiruuaksi itätyyliin mahtipontisten hienojen rakennusten ja patsaiden rantabulevardilla.

Ystäväpäivät Costalla

Taisivat Arja ja Jari tuoda Suomesta tullessaan hiukan viileämpää tuulta,  onneksi ei kuitenkaan haitaksi asti. Nyt sainkin lenkkikavereita ylämäkikävelyyn. Kohtuullisen rankka treeni tehtiinkin reippaalla kävelyllä 300m ylöspäin Benalmadena buebloon. Matkalla kuitenkin yksi bitstop Colomares Castillo Monumentilla. Linnamonumentti , joka kertoo tarinan Amerikan löytymisestä. Kolumbus suuressa uskomuksessaan esitteli katolilaisille kuninkaille suunnitelman matkustaa länteen päästäkseen Intiaan. Tämä oli häne nunelmansa. Bysanttilaiseen, romaaniseen, goottilaiseen ja mudejar tyyliin yhdistettynä kivestä tehdyksi fantasiaksi. Mukava paikka pysähdykseen.

Päivän päätteeksi iltapäivän auringossa saunottiin ja loikoiltiin poreissa.

Seuraavana päivänä vielä kierros golfia Pil Pil-golffissa. Mikäs oli pelatessa, kun kärrykuskina oli asiantuntevasti Arja. 18 väylää asutuksen keskellä. Aika hauskaa!  Illalla Malagan festivaaleille Van Goghin virtuaaliseen taidenäyttelyyn. Olisipa kaikki taidenäyttelyt tässä muodossa; valo, ääni, liikkuva kuva ja kertomus. Mucho bueno! Kulttuurin jälkeen Malagan uuden Hard Rock Cafen kautta tapaksille vanhaan kaupunkiin.

Arkea Costalla

Nyt on oltu melkein kaksi viikkoa täällä rannalla. Aurinko on paistanut koko ajan taivaan täydeltä ja biksakeleistä on saatu nauttia.  Nythän meillä ei ole ollut kiire mihinkään, kun ei tarvitse viettää kahden viikon lomaa yhdessä viikossa. Siis ollut juhlaa sekä itselleni, että Timpalle. Näköjään päivät menee viuhtoen vaikka olisi vain yksi aktiviteetti tai tekeminen päivässä. On mahtavaa aloittaa päivä hitaalla aamiaisella auringossa ja rauhassa lähteä liikkeelle.

Vaikka tätä maisemaa on jo ihasteltu, niin siihen eivaan kyllästy, siis mereen ja vuoristoon, niin ja ei tietenkään katselemaan mi hombre!

Ekat pilvet näkyivät vuorten päällä 19.3.

Aamuohjemaan on kuulunut myös fysioterapiaa, kun treenataan Timpan Italiassa rikkomaa kiertäjäkalvosimen jännettä. Timppa teki vähän liian läheistä tuttavuutta johonkin laskettelijaan.... Näin ollen olen käynyt yksikseni golfkentällä. Pari kertaa Los Naranjoksessa ja lähikentällä Benalmadena Golfissa, jossa on pakko harjoitella lähipeliä (par 3). Lenkkeilyä kävellen ja juosten, riippuen ollaanko lenkillä yksin vai kaksin.

Timpan päiväohjelmaan on kuulunut tietenkin autojen huoltoa ja katsastusta. Lisäksi talon huoltomiehen kanssa neuvottelua maalauksista, varaston valoista yms. Toki toimistotöitäkin on, koska ollaan sen verran pitkään reissussa.

Buenos tardes,como estas?  Yo no hablo espanjol. Nosotros estudiamos espanjol... olemme siis vähän opiskelleet Espanjaa ihastuttavan Leyren opastuksella.

Leyre on Malagasta kotoisin, mutta hän puhuu Suomea, joten juttelu onnistuu hyvin.  Leyren löytyminen oli hauska sattuma, koska Leyre oli kuullut Timpan puhuvan suomea mercadon autohallissa ja oli tullut juttelemaan viime syksynä. Timpaa tallensi yhteystiedon ja näin hänestä tuli opettajmme ja muutenkin on kivaa tuntea paikallinen, joka tuntee ja tietää asioita, joita ulkomaalainen ei voi tietää. Sitä helposti ajattelee, että Espanja, aurinkorannikko ja Fuengirola on se mitä näemme viikon matkalla, mutta se on pikkuisen rajoittunut "turistiyleistys".  Kiitos Layrelle tunneista ja tuttavuudesta. Seuraava tunti onkin syksyllä, joten nyt pitäisi löytyä tarmoa opiskella ihan itekseen.

Tänään oli siivous-ja huoltopäivä, koska ensi yönä Arja ja Jari saapuvat vieraaksemme muutamaksi päiväksi. Sitten syömme Leyren tekemän tortilla de patataksen. Muy bien!

Caminito del Ray, Guadalhorce, Andalucia

Nyt vihdoinkin onnistuin pääsemään kuninkaan reitille Guadalhorceen. Kiitos Fysio-Ramille asiantuntevasta opastuksesta. Reitille ei ole ihan yksinkertaista mennä, sillä sinne otetaan tietty määrä porukkaa päivittäin, liput pitää olla etukäteen ja sää saattaa tehdä tepposet. Kuninkaan reitti nimenä on vähän harhaanjohtava, koska reitti on oikeasti 

vesivoimalan huoltoreitti, mutta kuningas on aikanaan allkirjoittanut reitin rakentamisen, niin vaikuttunut hän oli paikasta, tästä syystä nimi kuninkaan reitti. Vaellus  on kyllä oikeasti kunikaallinen.  Kilometrejä ei tule yhteensä kuin hiukan yli 7km, mutta kävely vuoren seinämillä on vaikuttavaa. Ehkä ei sovi korkeita paikkoja pelkääville, tai ei siis sovi! Luonnonpuiston järvialue on muutenkin osa erilaista Andaluciaa. Päivän päätteeksi otimme vielä pienen maastoajelun Jeepillä tiettömissä järvenrantamaisemissa.

Maintz - Benalmadena

Nyt alkoikin satelemaan eli on aika jättää Saksa. Viimeinen yö Rheinin rannalla Maintzin Hiltonissa. Illalla taisteltiin netissä RyanAirin nettibuukkauksen kanssa

 ( olisipa it-tuki Lari ollut paikalla!) Aamulla olikin lähinnä siirtyminen lentoparkkiin, jonne jätettiin ato hiihtokamppeineen ja suksineen. Olipahan sellainen tuulikentällä, etten ole aiemmin kokenut. Siihen lisäksi lento Boeing 737:llä, onneksi ei kuitenkaan MAX-mallilla.

Olipa mukava tulla Costalle. Aurinko hellii pilveettömältä taivaalta ja on kuin olisi kotona.

8.3 takaisin kohti Saksaa

Uskomatonta kyllä, mutta lähdimme  Tuxista päivää aiottua aiemmin kuin oli tarkoitus. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja yöllä oli satanut vuorille 10cm uutta lunta, Rudi olisi tarjonnut illalliseksi laakson parhaat erikoishampurilaiset "Rudin tapaan". Nyt se on koettu ( ehä myös 60v) että reili viikko, 11 päivää hiihtoa, riittää kerralla. Hotellin pöytänaapurimme, hollantilaiset Rina ja Henk suosittelivat meille käyntikohteeksi Baijerin keskiaikaista kaupunkia Rothenburg ob den Tauberia. Siispä auton nokka kohti eteläistä Saksaa. Nyt valitsimme reitiksi paikallistiet ja se osittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi. Tie oli oikea maisematie, mm. Auchenseen rannat olivat kauniit ja pienet siistit saksalaiset kylät viehättäviä.

Luonto-ja vaellusystävät Rina ja Hens.

Kiitos Zillertal mukavasta viikosta!

Illalla saavuimme Rothenburgin kaupunginmuurien sisään, missä hotellille Alther Keller sijaitsi. Haastavampaa olikin päästä hotellin ovelle autolla,koska joka toinen katu oli niin pieni, että olisimme jääneet jumiin. Aikamme pähkäiltyämme auto saatiin parkkiin ja päästiin majoittumaan mitä viehättävimpään 1600-luvun Beerstuben yläkertaan. Ruoka oli mainiota, Tripadvisorin mukaan 9,1. Pakko oli kuvata hotellia, jos kuvista pääsisi fiilikseen.

Viikko 10 Zillertal Itävalta

Matkalla Itävaltaan, Brennerin solassa pysähdyimme tosi isoon merkkituotteiden Outlettiin. Paikka oli todellakkin nimensä arvoinen. Keskihinta tuotteille 20 euroa. Esim. Hyvät Skecherit 40 euroa (normaalisti 100). Muutaman kassin kanssahan sieltä lähdettiin kohti Zillertalin laaksoa. Laakso alkaa Schwendausta, josta ekat hissit, seuraavaksi Mayerhofen, sitten Finkenberg, seuraavaksi meidän kylä Tux-Vorderlandersbach ja Tux-Landersbach, viimeisenä laakson päässä Hintertux, jossa ikuinen jäätikkö. Tulimmekin muistelemaan menneitä, koska olemme olleet Hintertuxin jäätiköllä joskus kauan sitten. Ilona oli mukanamme. Ihmettelin silloin, kun hän jaksoi lähteä vielä juoksulenkille hiihtopäivän jälkeen. Sama meno on jatkunut läpi vuosikymmenten, nykyään luistelun muodossa.

On nämä alpit niin erilaiset kuin Italian Dolomiitit. Lumitilanne ihan sama rinteissä, mutta täällä on ympäröivä luontokin luminen. Meidän Hotel Sonne on keskustassa kyllä, mutta eipä tiedetty, että 500 metriä 20 asteen ylösnousua. Siitähän Timppa oli riemuissaan.

Hotelli on aika kotikutoinen, mutta kodikas. Yhdistetty respa / tarjoilija Melanie on aivan ihastuttava, isänsä Rudi kokkaa tosi hyvät illalliset ja kuskaa 500m hissille tai hiihtobussille aamuin illoin. Äiti taas touhuaa kaikenlaista. Yksi päivä saatiin Batman vieraaksemme, kun talon 5v nappisilmä poika meinasi jumittua huoneesemme. Tässä hotellissa suomalainen sauna on perfect!
Zillertal 3000 on tosi iso alue,mutta ehkä en tykkää, koska täällä pitää liikkua osittain bussilla ja jokainen kylä on niin pieni, että se on tsekattu yhdessä illassa.

Koko viikko on ollut aurinkoista, pitsi yksi ilta tuli hetken lunta. Säätiedotuksen mukaan olisipitänyt sataa vähän joka päivä,mutta ei huolta laaksoon pääsystä autolla. Kitkarenkaat näyttävät riittävän vallan hyvin.

Eilen tehtiin oharit hotellin illalliselta ja lähdettiin juhlimaan Tarjan päivää ja Naistenpäivää fonduen merkeissä Apres ski  Kaser Mandliin. Fondue oli myös muisteloa aikaisemmista retkistä. Baarissa nähtiin muuten ainoat suomalaiset,kaksikundia, jotka eivät olleet vielä ehtineet kaljamukiensa äärestä mäkeen. Yksi rani kuulema riittää lautailijalle päivässä.

Alueen parasta hiihtoa tarjosi Hintertux, 3220m korkeimmillaan. Lumi pysyi kuivana koko päivän ja ranit olivat tooosi pitkiä ja aika vaativiakin. Uuden Polar Vantagenini mukaan kilometrejä Hintertuxissa vajaan  päivän aikana 55km. Kaloreita paloi vajaa tuhat ja harjoitus oli hyvää peruskunnon treeniä.

Nyt ajatuksissa siintää jo siirtyminen kohti Frankfurtin lentokenttää. Matkalla katsellaan ja yövytään jossain.

Val Gardena, viikko 9

Nyt vihdoinkin hiihtomestoille. Olin jo parin viime vuoden ajan unelmoinut, että menisimme hiihtämään Val Gardenaan. Olin kuullut siitä paljon hyvää ja nyt se sitten toteutui.

Ajomatka Dolomiiteille oli vaikuttava.

Huvittavaa oli se, että heti kun saavuimme Selva Val Gardenaan, tajusimme, että täällähän on oltu majoittuneena aiemminkin. Silloin nimenä käytettiin Selva Wolkensteiniä. Nyt majoituimme hotelli Stellaan aivan kylän keskustaan, edellisen kerran majapaikkamme oli Pension Evelyn, joka oli naapurissa.

Yes, hotelli oli tyylikäs ja Wellnes-osasto mukava. Alpeilla osaavat tehdä saunamaailmoista rauhittavat ja tyylikkäät. Tosin nyt piti huomauttaa hotellin emännälle, että heidän suomalainen saunansa oli aivan liian kuuma. Lady oli kiitollinen tiedosta, koska ei ollut itse käynyt saunomassa.

Samalle viikolle saatiin viettämään kuuskymppisiäni tietenkin Ipu ja Tene, jotka myös asuivat samassa hotellissa. Pekka ja Sirkku majoittuivat eri hotellissa aikamoisessa ylämäessä. Kummastakin hotellista oli muutama kymmenen metriä Sella Rondalle, eli 45km kierrokselle Gruppo de Sellan ympäri. Sella Ronda muodostuu neljästä laaksosta; omasta Val Gardenasta, Alta Badiasta, Arabbasta ja Val di Fassasta. Reitin varrella on kyliä ja laskettelualueita. Rondan voi kiertää molempiin suuntiin ja oranssi on se hiukan sporttisempi.

Keskellä viikkoa vietettiin sitten Tarja 60v synttärit siinä maisemassa mikä on minulle niin kovin rakas. Lounasparty oli mielestäni täydellinen  Champagne loungessa La Stuan after ski -baarin parvekkeella. Ipun, Tenen, Sirkun ja Pekan lisäksi juhlimaan tulivat Tuija, Jussi ja kummipoika Lauri Alta Badian laaksosta. He majoittuivat siellä tuttaviensa loma-asunnolla. Iltapäivä oli mitä miellyttävin proseccon, juustojen ja specin kanssa. Sain lahjaksi niin ihanat valokuvakirjat, joissa oli muistelmia alppimatkoilta aina vuodesta 1988 alkaen. Joitain matkoja puuttui, koska me aloitimme Timpan kanssa alppimatkailun jo 1981.

Lisäksi sain uudet Uvexin tosi makeet suojalasit ( saahan sitä, kun itse antaa vinkkiä).

Viikko oli perfetto! Aurinko paistoi taivaan täydeltä, oli lämmintä ja lumen laatu hyvä. Lunta oli yli 1000km rinteillä niin, etteivät kivet kolisseet suksien alla. Toki muuten alppirinteet olivat tosi keväiset. Enkä ole ennen päivää lasketsllut ilman pitkiä aluskalsareita. 

Mutta ei tietenkää  niin täydellistä, ettei jotain harmiakin. Sirkulla kävi huono tuuri, kun hissi pahoinpiteli Sirkkua niin, että takareisirevähti niin pahasti, että laskettelut loppuivatkin aika lyhyeen. Tapahtuneelle ei voinut mitään ja Sirkku urhoollisesti jaksoi olla aurinkoinen kaikesta huolimatta. Onneksi kortin pelaamindn sujui. Kurkhaa ja ristiseiskaa pääasiassa.