Olbia

Viimeinen "pakkopäivä" Olbiassa. Keli sateinen, +17.

Olisi voitu lähteä mantereelle jo eilen, mutta kun hotelli oli varattu, eikä peruutusmahdollisuutta ollut, niin ei raaskittu jättää hyödyntämättä. Eipä ollut paljoa tekemistä, kun autokin oltiin jo luovutettu.

Mitäpä muuta kuin lueskelua siihen saakka, kunnes Formulat alkavat TV:ssä. Yöksi lautalle kohti Civitaveggiaa.
Muistutukseksi jatkoa varten, että autovuokraamo löytyy satamasta ja keskustasta. Turhaan otettiin auto 7km päästä lentokentältä.

Gallura - saaren pohjoisosa

Eka yö vietettin Porto Cervolla tosi kivassa Colona Park- hotellissa (yö 99 euroa, huom! kesäkuussa 148 euroa). Desing tällä alueella näyttää olevan sisätiloissa auringon keltaista, oranssia ja muita pastellisävyjä. Kaikki talot ovat ulkoapäin hiekan värisiä. Kaikkialla tosi kaunista ja hyvin hoidettua. Upeita villoja ja puutarhoja. Vietettiin altaalla pieni iltapäivän hetki ja illalla käytiin satamassa syömässä erinomaista ruokaa ihastuttavassa ravintolassa. Mui bien!

Aamulla tutustuttiin lähialueen parhaimpiin rantoihin, mm. Capricciolin rantaan.

Rannat ovat tähän aikaan vuodesta tyhjiä, mutta heinä-elokuussa niin täysiä, että joukkoon ei meinaa mahtua. Muutenkin rannat ovat ihanan luonnontilaisia. Ehkä yksi rantabaari.. rannoille johtaa usein polku ja autut jätetään kauemmaksi. Ajellessa otettiin italialainen liftari pariskunta kyytiin. He olivat menossa San Pantaleoon käsityöläismarkkinoille. Päätimme viedä heidät sinne ja itsekkin tutustuimme aivan ihastuttavaan vuoristokylään.

Eräs saksalainen pariskunta suositteli kohteeksemme Palaun kaupunkia ja sinne suuntasimmekin. Jatkoimme kuitenkin vuorolautalla La Maddaleenan saarelle, jossa meillä oli hotelli varattuna. Hotel Villa Parco osoittautuikin writtäin mukavaksi. Saatiin Panorama-huoneisto, josta olikin makeat näköalat merelle ja vuoristoon. 

Illalla ajelimme saaren ympäri ja käytiin myös Isola Capreran luonnonpuistosaarella, jonne johti kapea silta.

Aamulla lähdimme hotellin respan suosituksesta kippari-Enzon kanssa päiväksi merelle. Veneessä oli lisäksemme mukava saksalainen pariskunta. Retki oli loistava; ihana sää, asiantunteva Enzo, joka tarjoili meille niiin maistuvan scampipastan ja pannulla valmistetut scampit hyvän valkkarin kera. Palan painikkeeksi limoncellot tai paikallista Miertaa! Hyviä molemmat. 

Teimme saarikierroksen Parco Nazionale della Arcipelago Maddaleenassa. Enzo kertoi ja toki näimme, että eri rannat olivat eri turkoosin värisiä ja mukana myös yksi pinkkiranta. Maisemat olivat uskomattoman upeat, hiekka niin puhdasta ja pehmeää ja vesi.. enpä ole tainut ennen nähdä niin kirkasta vettä. Ei ihme, että Costa Smeraldan ja Maddalenan rannat ovat tunnettuja. Niin tunnettuja, että high-sesongin aikaan saarten rannoilla vierailee tuhansia turisteja päivittäin. Käsittämätöntä, että siellä näytti kuitenkin hyvin luonnontilaiselta ja roskia ei ollut missään. Nyt saimme olla omalla porukalla yhdellä rannalla. Toki päivän kuluessa porukkaa kertyi useammalle hietikolle, mutta ei liikaa. Veden lämpötila oli jotain 16-18 astetta, joten pystyi uimaan.

Koko päivän retken hinta oli 60 euroa hlö, joten vastinetta rahalle tuli yli odotusten. 

Jäätiin toiseksi yöksi Villa Parcoon, koska siinäkin hinta/laatusuhde oli kohdillaan (40 euroa yö aamupalalla). Huviksemme tsekattiin, että sama huone heinä-elokuussa 184 euroa yö.

Aamulla olikin aika jättää Maddalenan saari ja ajelimme takaisin Olbiaan palauttamaan vuokra-auton. Yö hotelli Hiltonissa. Valitsimme ko. hotellin mukavan näköisen allasalueen takia, mutta keli huonontuikin niin, ettei siitä ollut hyötyä. Käveltiin päivällä kaupungilla ja katseltiin veneitä satamassa. Seurattiin Leijonien peliä ja aika-ajoja kännystä.

Roomasta Sardiniaan

Rooma on maineensa veroinen. Nähtävyydet ovat uskomattomia. Rooma on kuin suuri museo. Mikä parasta, kaikki tärkeimmät paikat voi kiertää kävellen. Tavattiin koneessa Samuli, joka vanhana Rooman kävijänä antoi kovasti vinkkejä jatreffattiinkin pari kertaa hänen kanssaan. Samuli kehui metron helppoutta ja taksin kalleutta, joten metroväli Termiini (päärautatieasema) - Spagma (Espanjalaiset portaat) tulivat tutuksi.

Fontana Di Treviin heitettiin kolikot asianmukaisesti vasemmalla kädellä oikean olan yli. Samalla aukiolla syötiin kohtulliseen noin 13 euron  hintaan hyvät pastat. Ravintolaruoka on kohtuuhintaista, mutta drinksuja ei kannata tilata, esim. Aperol 16 euroa. Huh!

Roomasta lähdimme junalla Civitaveggiaan. Junat kulkee suht tiuhaan ja lipun hinta oli noin 8 euroa. Reipas kävely asemalta satamaan ja laivaan kohti Sardiniaa.  Grimaldi Linen lautan taso ei päätä huimaa, joten keskityttiin hytissä lukemaan ja nukkumaan kunnon yöunet, koska laiva oli perillä Porto Torresissa jo aikaisin aamulla (lautta 2hlöä hytillä noin 90 euroa). Satamasta taksilla Sassariin, josta junalla Olbian kentälle, missä vuoka-automme odotti. Ehkä olisi kannattanut ottaa lautta suoraan Olbiaan itärannalle, mutta tulipahan länsiranta ja saaren keskiosa nähtyä. Seatin saatuamme suuntasimme kohti pohjoista Costa Smeraldalle.

Italia 21.5- 28.5.19

Ensimmäinen aamu Roomassa Via Borghesella, lähellä Espanjalaisia  portaita. Hotellissa oli kattava valikoima oppaita. Päätettiin käyttää päivä kävelemällä Pantheonin, Venetsialaisen aukion ja parlamenttitalon kautta Colosseumille ja paluumatkalla Fontana Di Trevi, eli klassinen kierros ennen junamatkaa Civitaveccian satamaan.

Lapissa Levillä 2.4 - 13.4.19

Wow! Kerrankin enemmän aikaa kuin yksi viikko Lapissa. Näitä joka vuotisia Lapin viikkoja en yleensä kirjaa ylös, mutta nyt kun olemme matkanneet etelä-Espanjasta Jäämerelle, ajattelin, että mukava muistella kokemusten, maisemien ja maiden välisiä eroja ja tunnelmia.

Kittilän lentokentälle oli kiva saapua, koska meitä oli vastassa nuoruuden aikainen ystäväni Raili Lappa Turunen. Lappa asuu miehensä kanssa 100km päässä Sodankylässä. Seuraamme piti liittyä miehensä Esan, mutta revontulet kutsuivat avarrustieteilijää taas jonnekkin päin maailmaa. Vietimme rattoisan pari päivää Lapan kanssa poroa syöden ja hiihtäen pertsaa ja vapaata verrytellen. 

Lapan hyvästeltyämme paikalle saapuivat Ipu ja Tene Sotkamosta auton peräkontti täynnä herkkuja. Perinteisesti courmetkokkimme I&T valmistavat ruuat ja minä toimin kylmäkkönä. Ravintoloita ei juuri kannata käyttää, koska kotona saadaan parempaa! Nyt hiihtelimmekin jo 30- 50km päivälenkkejä ja Timokin hiihteli parit kerrat Marja- Leenan lettukahvilaan. Onneksemme aikaa oli käytettävissä niin, että maltoimme lähteä Lainion Snow Villageen tutustumaan. Se olikin ISO kokemus. Viimeisen kerran täksi talveksi rakennettu Game of Thornes oli vaikuttava ja uskomaton.

Yritän saada  kuvia myöhemmin....

Yhtenä aamuna keksimme lähteä katsastamaan Norjaa ja kartuttamaan kokemuksia jäämeren rannalta. Kilpisjärven retkeilymajassa lounastimme viime vuosituhannen tunnelmissa. Palan painikkeeksi hiihtoretki Kilpisjärven jäälle, mistä sai paremman perspektiivin Saanalle. Norjan puolelle saavuttuamme maisemat muuttuivat kuin taikaiskusta jylhiksi vuoristomaisemiksi ja olihan se uskomaton kokemus laskeutua ensimmäisen kerran vuonon rannalle. Matka Tromssaan oli yhtä maisemien ihastelua. Perille kaupunkiin saavuimme sopivasti illaksi niin, että jouduimme illalliselle  Tromssan parhaimpaan Fisk Comppa iet- kalaravintolaan. Herkkua ja tuoretta! Kuitenkaan osterin ystäviä meistä ei tullut, paitsi Ipu ihastui limaiseen meren makuun jostakin syystä. Onhan se kuulema herkkua...

Tromssa näytti ihastuttavalta, vilkkaalta, nuorekkaalta yliopistokaupungilta. Lisäksi kansainvälinen. Eipä olisi uskonut, että olimme samalla leveysasteella Suomen Lapin kanssa. Seuraavana päivänä tutustuminen kaupunkiin ja sitten takaisin Leville. Meillä oli nimittäin Ipun kanssa meno Juha Tapion keikalle Hullu Poro areenalle. Kannatti, keikka oli oikeesti hyvä. Kävihän Timppakin yksi päivä keikalla meidän muiden hiihdellessä. Timppa näki ihka elävän Einin Tuikun tunturihumpassa.

Viikkoon sisältyi myös Tenen ja Timpan kelkkailuretki Hanhipirtille. Me taidettiin Ipu  kanssa hiihtää sillä välin pertsaa parikymmentä kilometriä.

Eka kuvassa näkymä Tromssan rannalta, keskimmäisessä Kilpisjärven retkeilymaja ja viimeissn silhuetin kaikki tuntevatkin!

Sittenpä olikin aika palata kotiin. Melkein 8 viikkoa yhtä auringonpaistetta ja mielettömiä kokemuksia. Koko reissu sujui ilman ongelmia, paitsi Italiassa Sirkun takareisi ja Timpan olkapää, mutta... reissussa myös rähjääntyy.

Sattuipa niinkin, että Timpan Norudin Oy myi hallikiinteistönsä niiden päivien aikana, kun kävimme välissä kotona pesemässä pyykkiä. Mikä tarkoittaa sitä, että Timppa on nyt suhteellisen vapaa isommista velvotteista ja samalla se tarkoittaa myös sitä, että minä Norudinin uutena kehityspäällikkönä olen myös vapaa, joten uusia reissuja varmaankin tulossa. Tästä kaikesta kiitollisena kohti tulevaa!