CHAMONIX 1-3.1.2020

Saateltiin Ipu ja Tene muuten Uuden vuoden päivänä eikä 4.1, kuten edellisessä tekstissäni luki.

Matkamme jatkui hiihdon pyhättöön Chamonixiin. Halusimme käydä siellä ainakin katsomassa, koska olimme nyt lähellä. Reippaassa tunnissa hyvää moottoritietä  saavuimmekin Chamonixin laaksoon, joka on noin kymmenen kilometriä pitkiä. Alue käsittää useamman hiihotalueen. Ensimmäisenä viehättävä, perheille sopiva Sallanche, sitten Argentiere ja kolmantena itse Chamonix Mont Blanch (1035m). Tämän jälkeen vielä pari pari ns. Kohdetfa laakson päädyssä. Käväistiin katsomassa viimeisin eli Vallorcine, joka mielestäni oli maailman lopun paikka.
Jos tulee Chamonixiin, kannattaa majoittua nimenomaan Chamonix Mont Blanciin. Ihmeen tuurilla saatiin hotellimajoitus keskeltä kaupunkia. 2 tähden Richmond on varmasti aikanaan ollut hieno, mutta nyt paremmat aikansa nähnyt. Huoneen kylppäri oli kuin Niuvanniemen sairaalasta. Mutta sijainti, sijainti,sijainti, kolme tärkeintä!

Näkymä vuorijunasta.

Chamonixin kaupunki oli kerrassaan upea alppikaupunki. Enpä ole aikaisemmin moista nähnyt, vaikka jonkun verran on tullut kierrettyä alppikohteitakin. Chamonixiin tullaan tekemään paljon muutakin kuin hiihtämään, tai tullaan vain näyttäytymään ja syömään ostereita ja juomaan shamppanjaa turkit päällä. Siellä saa kaikki kukat kukkia!
Eka päivä käytettiin vuoristojunalla retkeen ikuiselle jäätikölle Mer de Glacelle, joka valitettavasti on surullista katseltavaa. Ikuisen jään pinta on laskenut yli sata metriä! Täällä realisoitui ilmatonmuutoksen vaikutukset.

Jääluolalle pääsi, kun ensin nousi vuorijunalla ylös, sitten kabiinilla alaspäin siihen saakka missä jään pinta oli parikymmentä vuotta sitten. Nyt piti vielä laskeutua 500 porrasta alaspäin päästäkseen jään tasolle ja luolaan. Surullista!

Seuraavana päivänä oli ihan pakko vuokrata sukset ja käydä katsastamassa maailman kuulut rinteet. Päivän vierailuun suositeltiin Breventin aluetta, joten nousin ylös Plan Prazilla ja kiersin koko mahdollisen alueen. Rinteet ovat maineensa mukaisesti jyrkkiä. Alue on puuton, joten huonolla kelillä yli 2000 metrin korkeudessa ei varmastikkaan ole kivaa. Nyt lumi oli hyvää, aurinko paistoi, eikä tuullut. Jonoja sen sijaan oli. Ihan toivotonta käydä WC:ssä tai käydä syömässä jotakin. Käsittämättömät jonot ja huonot hissi yhteydet. Vanhanaikaista yksinkertaisesti. Luulenkin, että Chamonixin hienous on vapaalaskussa eli syvällä lumella rinteiden ulkopuolella.

Viimeinen päivä käytettiin Aiguille du Midin huipulla käyntiin. Uskomaton kahden kabiinin matka huipulle, lisäksi vuoren sisällä hissi reiluun 4000 metriin. Alkoi jo tuntua olotilassa. Nyt oltiin kuitenkin vasta puo,essa välissä Mont Blancin huippua, joka on yli 8000 metriä.

Taustalla Mont Blanc 8848m

Hapetus  Aigui de Midillä 65%

Köysirata Chamonixistä Aigui de Midille.

Viimeiseksi yöksi palattiin vielä Annecyjärven rannalle hotelli Angoriin. Olipa mukava palata jälleen tälle vuosituhannelle nykyaikaiseen hotelliin ja illalliseksi syötiin hotellin ravintolassa loistavat kunnon pihvit. Aamulla ajo Geneveen, auton palautus ja lento kohti Malagaa!

Onneksi on näitä rakennelmia. Huonolla kelillä ulkona ei voisi olla!

UUSI VUOSI ANNECYSSÄ RANSKASSA

Saattelimme jouluporukat kotimatkalle ja jatkoimme Ipun ja Tenen kanssa Annecyn kaupunkiin Annecyjärven rannalle.
Siellä meillä oli keskellä kaupunkia Air bnb:n. Ihastuttava asunto ja 45 euroa yö koko porukalta. Ei paha!

Ipu ja Tene vanhan kaupungin kanavilla.

Samoin minä! Hetken paistoi jopa aurinko. Talvella näyttää olevan ongelma sekä Geneve- että Annecyjäeven ympärillä jatkuva sumu. Todennäköisesti siksi, että järvissä ei ole jääpeitettä. Joka tapauksessa Annecy on upea, vanha historiallinen kaupunki, mutta  vierailu kannattaa sijoittaa kevääseen tai aikaiseen syksyyn. Kesällä varmaan järkyttävät turistiruuhkat, koska nytkin oli ihan riittävästi porukkaa.
Uutta Vuotta ei kaupungissa juhlittu ilotulittein vaan syöden. Pöytävaraus olisikin pitänyt tehdä kuukausia aiemmin. No, onneksi meillekkin löytyi illallispaikka.

Aamulenkillä Annecyjärvellä sillä aikaa kun Timot olivat vaohtamassa vuokra-autoa Genevessä. Reissun ainoa takapakki sattui Annecyn parkkihallissa, kun hallin ilmastointiputki sattui Fordin takalasin tielle. Miten se nyt silleen... No hätä, vakuutukset kunnossa ja rahat vakuutusyhtiöstä tulivat pikaisesti, vaikka ensin pitikin kaivaa omaa lompakkoa.
Annecystä käsin kävimme tutustumassa Megeven hiihtokeskukseen. Les portes du Mont Blanc. Megevessä on kaksi aluetta. Me taidettiin valita se vanhempi ( ainakin hissien iästä päätellen). Le Giettaz ja Le Jaillet laskettiin. Ihan ok! Näkemättä jäi Combloux.

Tässä Le Torrazin huipulla!

4.1.2020 saateltiin Ipu ja Tene Geneven kentälle ja me jatkoimme matkaa....

JOULU 2019 RANSKAN ALPEILLA

3 viikkoa Suomessa vesisateessa sai nyt riittää. Pakkasimme hiihtokamat ja lensimme 19.12.19 Geneveen. Meillä oli 2 päivää aikaa ennenkuin muu porukka tuli joulun viettoon alppikohteeseemme. Vuokrasimme 7 hengen Ford Tourneon, jotta liikkuminen porukalla onnistuisi. Otettiinpa RentalCarin täysvakuutuskin, koska siirryimme Sveitsistä Ranskan puolelle. Eka yöksi päätimme majoittua Montreauxin lähelle mahdo.lisimman halpaan paikkaan. Juu, yön hinta oli ainoastaan 60 euroa, mutta totesimme, että se mikä näyttää Bookongissa olevan lähellä,oli todellisuudessa aika korkealla vuorella. Löytyipä samalla uusi hiihtokeskuskin, meidän mielestä "  middle of the nowhere".  Leysin osoittautui kuitenkin tammikuussa pidettävien nuorten olympialaisten alppihiihtokeskukseksi. Ei viitsitty lähteä laskettelemaan, koska oli vesisateinen keli.

Illalla illastimme perinteisen juustofonduen paikallisessa juustomuseossa. Vastapäätä ravintolaa löytyi huikeaa katutaidetta. Mielestäni voittaa graffitit!

Timppa tyytyväisenä ravintolan edustalla.

Kahden tähden majoituksemme oli kokemus. Venäjän tsaari oli aikanaan rakennuttanut talon rakastajattarelleen. Nyttemmin taloa oli emännöinyt miamilainen old lady viimeiset 40 vuotta. Hieno kokemus, mutta yksi yö riitti!

Seuraava majoitus päätettiin ottaa ihan Montreauxin liepeiltä. Jälleen kävi niin, että noustiin ainakin 1800 metriin pilvien keskellä päättyvän tien päähän, mutta sieltä löytyi aivan ihastuttava hotelli Le Cou cou. Ruoka erinomaista. Harmi vaan, satoi vettä koko ajan.

Näkymät Genevejärvelle lohduttoman harmaat!

21.12-28.12.2019 JOULUVIIKKO MORTZINESSA, SAINT JEAUN D'AULPSssa.
Lauantaina koukkasimme Geneven lentokentän kautta ja noukimme mukaamme joulu viettäjät. Suomiryhmä; Ipu, Tene, kummityttö Ilse ja me majoituimme vuokramökkiimme. Illalla saapui brittiryhmä ja heistä Sara ja James majoittuivat myös meille. Jamesin vanhemmilla Katella ja Paulilla, Jamesin tädillä Sarahilla ja Peterillä ja heidän pojallaan Sepillä, sekä isovanhemmilla Anthealla ja Tudorilla oli oma mökki vuokralla.

Vietimme ensin Suomijoulun jouluaattona  eidän chaletissa. Erikoisuutena runsas kalapöytä, mikä ei kuulu brittijouluun. Pääruuaksi ei kuitenkaan löydetty perusjoulukinkkua, niin päädyttiin lihapylliin ja muussiin. Mikä olikin oiva valinta. Juustoleipä jälkiruokana oli ehkä liian outo. Joulupukki ei käynyt, mutta sen sijaan Tip, tap- tonttuleikki suomalaisten+ Jamesin esittämänä oli menestys. Harmi, kun en löytänyt kuvaa...
Joulupäivänä vietettiin joulua brittityyliin. Tarjolla oli perinteiset jouluruuat kalkkunoineen ja joulubuddinkeneineen. Hy ää oli, mutta parasta brittijoulussa on iloisuus, nauru ja runsas ohjelma. Erilaisia pelejä ja leikkejä ja tietenkin joululahjojen jako, joka fapahtuu siellä aina joulupäivänä. Nytkin lahjat oli iso ohjelmanumero.

Ohjelmassa oli koko viikon ajalta piparkakkutalokilpailu kahden mökin välillä ja kuten kuvasta näkyy, Suomimökki voitti! Taisi brittimökiltä unohtua koko mökin rakennus.

Joulusta ja kylän vesisateesta selvittiin ja siirryttiin ylös vuorille laskettelun pariin. Mirtzinin rinteet ja sää loiztokunnossa. Uskomatonta, miten alhaalla kylässä harmaata ja lumetonta ja ylhäällä täydelliset kelit. Ipu, Kate ja Timo ansaitulla taolla.

Munalla (varmaan vanhin ja ahtain koko Euroopassa) ylös vuorelle vaati rohkaisua! Menossa Tarja ja James, Sara ja Paul.

Viimeisenä päivänä muut Suomiporukat jäivät alas, mutta minä lähdin brittityhmän kanssa ylös ja se oli kohdaltani hyvä päätös. Upeaa powder-lunta moneen vuoteen ekan kerran. Huikeet laskut! Kaikille ei käynyt yhtä hyvin, koska Sarah joutui turvautumaan rescue-partion kyytiin. Ei mäen vaan nappihissin takia. Hissi pysähtyi ja Sarah jättäytyi pois aika jyrkässä kohdassa huoltaakseen Sepipoikaansa. Suksi kuitenkin luisti alamäkeen ja pohje revähti.

Vamma osoittauti kuitenkin pienemmäksi kuin alkusäikähdys. Illalla Sarah oli jo mukana illanvietossa ilman keppejä.

Karattiin Saran kanssa vielä viimeisen illan auringonlaskuun huipulle kahdestaan Saran kanssa. Niin kaunista!