Matkamme jatkui hiihdon pyhättöön Chamonixiin. Halusimme käydä siellä ainakin katsomassa, koska olimme nyt lähellä. Reippaassa tunnissa hyvää moottoritietä saavuimmekin Chamonixin laaksoon, joka on noin kymmenen kilometriä pitkiä. Alue käsittää useamman hiihotalueen. Ensimmäisenä viehättävä, perheille sopiva Sallanche, sitten Argentiere ja kolmantena itse Chamonix Mont Blanch (1035m). Tämän jälkeen vielä pari pari ns. Kohdetfa laakson päädyssä. Käväistiin katsomassa viimeisin eli Vallorcine, joka mielestäni oli maailman lopun paikka.
Jos tulee Chamonixiin, kannattaa majoittua nimenomaan Chamonix Mont Blanciin. Ihmeen tuurilla saatiin hotellimajoitus keskeltä kaupunkia. 2 tähden Richmond on varmasti aikanaan ollut hieno, mutta nyt paremmat aikansa nähnyt. Huoneen kylppäri oli kuin Niuvanniemen sairaalasta. Mutta sijainti, sijainti,sijainti, kolme tärkeintä!
Näkymä vuorijunasta.
Chamonixin kaupunki oli kerrassaan upea alppikaupunki. Enpä ole aikaisemmin moista nähnyt, vaikka jonkun verran on tullut kierrettyä alppikohteitakin. Chamonixiin tullaan tekemään paljon muutakin kuin hiihtämään, tai tullaan vain näyttäytymään ja syömään ostereita ja juomaan shamppanjaa turkit päällä. Siellä saa kaikki kukat kukkia!
Eka päivä käytettiin vuoristojunalla retkeen ikuiselle jäätikölle Mer de Glacelle, joka valitettavasti on surullista katseltavaa. Ikuisen jään pinta on laskenut yli sata metriä! Täällä realisoitui ilmatonmuutoksen vaikutukset.
Seuraavana päivänä oli ihan pakko vuokrata sukset ja käydä katsastamassa maailman kuulut rinteet. Päivän vierailuun suositeltiin Breventin aluetta, joten nousin ylös Plan Prazilla ja kiersin koko mahdollisen alueen. Rinteet ovat maineensa mukaisesti jyrkkiä. Alue on puuton, joten huonolla kelillä yli 2000 metrin korkeudessa ei varmastikkaan ole kivaa. Nyt lumi oli hyvää, aurinko paistoi, eikä tuullut. Jonoja sen sijaan oli. Ihan toivotonta käydä WC:ssä tai käydä syömässä jotakin. Käsittämättömät jonot ja huonot hissi yhteydet. Vanhanaikaista yksinkertaisesti. Luulenkin, että Chamonixin hienous on vapaalaskussa eli syvällä lumella rinteiden ulkopuolella.
Viimeinen päivä käytettiin Aiguille du Midin huipulla käyntiin. Uskomaton kahden kabiinin matka huipulle, lisäksi vuoren sisällä hissi reiluun 4000 metriin. Alkoi jo tuntua olotilassa. Nyt oltiin kuitenkin vasta puo,essa välissä Mont Blancin huippua, joka on yli 8000 metriä.
Taustalla Mont Blanc 8848m
Köysirata Chamonixistä Aigui de Midille.
Viimeiseksi yöksi palattiin vielä Annecyjärven rannalle hotelli Angoriin. Olipa mukava palata jälleen tälle vuosituhannelle nykyaikaiseen hotelliin ja illalliseksi syötiin hotellin ravintolassa loistavat kunnon pihvit. Aamulla ajo Geneveen, auton palautus ja lento kohti Malagaa!
 |
| Onneksi on näitä rakennelmia. Huonolla kelillä ulkona ei voisi olla! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti