perjantai 13. maaliskuuta 2020

Saalbach 28.2 - 7.3.2020

Matka jatkuu... lennettiin Frankfurtin kautta Muncheniin ja siitä junalla päärautatieasemalle. Yövyimme rautatieasemalla olevassa hotellissa, koska tarkoitus oli jatkaa matkaa junalla. Illalla netistä lippuja ostaessa huomasimme, että junaliput Zell am Zeehen ja bussiliput siitä Saalbachiin olisivat maksaneet yli 200 euroa, joten auton vuokraaminen tuli halvemmaksi ja kätevämmäksi, ainakin noin periaatteessa. Toki vuokran päälle ulkomaan vakuutus 40 euroa, Itävallan tiemaksu 10 euroa ja viikon parkki Saalbachissa 100 euroa, niin eiköhän mennyt bensojen kanssa hiukan kalliimmaksi. No, meidän kannalta parempi näin, koska saman aikaisesti Koronavirus alkoi nostaa päätään, joten mukavampi omassa autossa kuin junissa.
Viikko Saalbachissa oli täyttä hiihtoa niin kuin kuuluukin olla. Hotelli Panther pääkadulla päähissien vieressä oli täydellinen sijainniltaan, mutta ei täyttänyt 4 tähden luokitustaan!
Huipulla hiihtokavereiden kanssa. Hiihtelimme STS:n ryhmän kanssa ja itseksemme pienemmillä porukoilla. Timpalla oli ihan omat rinnepäivänsä!
Yksi ilta oli hotellin käytävällä käytäväbileet, jotka järjesti Jari Hedmannin  hiihtoryhmä. Jari hankki hiihtolegenda Jimmy Pettersonin tarinoimaan ja musisoimaan. Hauskaa oli tavata tämä teräsvaari. Muisti hyvin mm. Vuokatin, missä hän on luonnollisesti hiihtänyt yli 70 maan joukossa.
Hiihtokaveri Nina Niva. Piristävä duracell-pupu!
Ja mun luotettava hiihtokaveri Ipu! Tällä reissullahan kävi niin, että Tene ( Ipun mies ja mun veli) katkaisi akillesjänteensä pari päivää ennen reissua, joten hän jäi kipsinsä kanssa kotiin.
Kyllä oli taas mukava hiihtää ja vuokratut Stöcklit olivat loistavat!
Nyt kiireesti takaisin Suomeen ennen kun virukset saa vallan. Hiihtokohteessa Koronasta ei puhuttu mitään, mutta Munchenin lentokenttä olikin jo lähes autio. Huom! Epidemiavarotus Tirolin alueelle annettiin 2 päivää kotiutumisemme jälkeen.

Benalmadena 4.1.2020 - 28.2.2020

Olipa mukava palata "kotiin" aurinkorannikolle. Aika rankka kuukausi takana kaikkine käänteineen!
Nyt sitten arkea auringossa. Veljeni Pekka Hilppa vaimonsa ja poikansa Vilhon kanssa odottivat meitä Calle Grecialla langostino -illallisen kanssa. Saunottiin ja nautittiin olostamme. Valitettavasti Hilppa ja Vilho lähtivät kotiin ja Pekka jäi vielä viikoksi.
Golfia La Noriassa; Timppa ja Pekka
Päiväretki Ardalesin järvialueelle

Pekan lähdettyä veljeni Tene tuli remppahommiin. Tarkoituksena siis remontoida täydellisesti joulukuussa hankittu Pueblo Evitan asunto.
No, kyllähän sitä aikaa riitti myös harrastamiseen. Sitä paitsi totesimme, että Espanjassa kannattaa hankkia palveluita, kunhan selviää työmiesten kanssa espanjan kielellä! Onneksi on Google-kääntäjä apuna. Esim. Ikean keittö kannattaa hankkia asennettuna. Ikea käy mittaamassa, asentaa paikoilleen ( 2 miestä, 2 työpäivää) ja vie roskat pois. Koko palvelu 500 euroa. Eipä kannata ottaa riskiä asennusvirheistä, koska seinän sisällä voi olla missä vaan vesiputkea ja sähköjohtoa. Työtä kyllä riitti asioiden hoitamisessa ja hankinnoissa.
Kaikki huonekalut kootaan ja toimivuus varmistetaan myyjän puolesta! Luksusta!

Tenen lähdettyä alkoi viikon kestänyt talvi. Naapurikaupunki Malagakin peittyi lumeen, mutta meillä oli vain kylmä ja vettä satoi pari päivää.
Seuraavalla viikolla alkoikin taas kesä ja ystävämme ja Saran kummitäti Pia tuli oman ystävänsä kanssa Fugeen lomalle. Vietiin ladyt Gaminito del Raylle. Onhan se itsellekkin aina yhtä vaikuttava kokemus! 

Viikko vierähti mantelipuun kukkia metsästäessä, Marbellassa, badelia ja golfia pelatessa. Niin ja tietysti remppahommaa siinä sivussa.

Vilpon Leenan kanssa tehtiin naisten reissu Marbellaan ja käveltiin kuuluisa Golden Mail, joka tarkoittaa rantareittiä Buerto Banuksesta vanhaan kaupunkiin.  Nimensä mukainen; laadukasta, upeita ihmisiä jne. 

Seuraavansa saimmekin vieraaksemme Larin ja Larissan muutamaksi päiväksi. Nyt suunnattiinkin vuoristoon. Heidän toiveensa mukaisesti tutustuttiin Torgalin luonnonpuistoon ja Rondan kaupunkiin. Vierailtiina lähikohteena Fugen Bioparkissakin, mikä oli yllättäen mielenkiintoinen kohde keskellä kaupunkia.
Mijas
Torgal on vuorenhuippu, joka on kuin iso kuumaisema. Kävelimme noin tunnin lenkin ko.maisemassa. Vaikuttava!
Ronda; Lari ja Larissa

Käytiinpä meressä uimassakin. Eipä ole ennen onnistunut helmikuussa.

Helmikuu alkaa olla jolopuillaan ja kauniit säät jatkuvat. Nyt oli nuorimman veljeni Ilkan vuoro tulla maisemiin. Timpan kanssa pääsimmekin muuttamaan Evitaan uuteen, remontoituun asuntoon samana päivänä kun Ilkka tuli Calle Grecialle. Evitahan on Ilkan perheen ja meidän perheen yhteinen asunto, joten Ilkka tuli osallistumaan viimeistelytöihin  ennen perheensä saapumista.
Tässä uudessa Evitan asunnossa on feng -shuit kohdallaan!

Viimeisellä viikolla ennen lähtöämme saimme vielä tyttäremme Saran vieraaksi.  Meillä olikin kiireiset päivät, kun Saralle oltiin jätetty hiukan taulujen tekemistä Calle Grezialle, piti shoppailla ja tavata tuttuja.
Pikataidetta Calle Grezialla
Rahapuiden istutusta Evitassa
Sara Arroy de la Mielissä

Mukava sattuma oli, kun Sara tapasi kummitätinsä Maikin Fugessa. Viimeksi he olivat tavanneet Saran ylioppilasjuhlissa. Nyt en saa kuvaa siirrettyä, harmi!


Viimeisenä iltana tapasimme yllättäen vanhat surffiystävämme Rajamäestä. Mekke ja Jouni Hellman ovat osa-aika naapureitamme Evitassa. Olipa hauskaa, että viime metreillä törmättiin.


Vietettiin fiestaa yhdessä Saran, espanjan open Leyren, hänen tyttärensä Nicolen ja Ilkan kanssa ennen Saran palaamista britteihin ja meidän lähtöämme alpeille Frankfurtin ja Munchenin kautta.

Jätimme lämpimän, aurinkoisen rannikon taaksemme. Vielä olisi muutama viikko kevyesti vierähtänyt....