Matka jatkuu... lennettiin Frankfurtin kautta Muncheniin ja siitä junalla päärautatieasemalle. Yövyimme rautatieasemalla olevassa hotellissa, koska tarkoitus oli jatkaa matkaa junalla. Illalla netistä lippuja ostaessa huomasimme, että junaliput Zell am Zeehen ja bussiliput siitä Saalbachiin olisivat maksaneet yli 200 euroa, joten auton vuokraaminen tuli halvemmaksi ja kätevämmäksi, ainakin noin periaatteessa. Toki vuokran päälle ulkomaan vakuutus 40 euroa, Itävallan tiemaksu 10 euroa ja viikon parkki Saalbachissa 100 euroa, niin eiköhän mennyt bensojen kanssa hiukan kalliimmaksi. No, meidän kannalta parempi näin, koska saman aikaisesti Koronavirus alkoi nostaa päätään, joten mukavampi omassa autossa kuin junissa.
Viikko Saalbachissa oli täyttä hiihtoa niin kuin kuuluukin olla. Hotelli Panther pääkadulla päähissien vieressä oli täydellinen sijainniltaan, mutta ei täyttänyt 4 tähden luokitustaan!
Huipulla hiihtokavereiden kanssa. Hiihtelimme STS:n ryhmän kanssa ja itseksemme pienemmillä porukoilla. Timpalla oli ihan omat rinnepäivänsä!
Yksi ilta oli hotellin käytävällä käytäväbileet, jotka järjesti Jari Hedmannin hiihtoryhmä. Jari hankki hiihtolegenda Jimmy Pettersonin tarinoimaan ja musisoimaan. Hauskaa oli tavata tämä teräsvaari. Muisti hyvin mm. Vuokatin, missä hän on luonnollisesti hiihtänyt yli 70 maan joukossa.
Hiihtokaveri Nina Niva. Piristävä duracell-pupu!
Ja mun luotettava hiihtokaveri Ipu! Tällä reissullahan kävi niin, että Tene ( Ipun mies ja mun veli) katkaisi akillesjänteensä pari päivää ennen reissua, joten hän jäi kipsinsä kanssa kotiin.
Kyllä oli taas mukava hiihtää ja vuokratut Stöcklit olivat loistavat!
Nyt kiireesti takaisin Suomeen ennen kun virukset saa vallan. Hiihtokohteessa Koronasta ei puhuttu mitään, mutta Munchenin lentokenttä olikin jo lähes autio. Huom! Epidemiavarotus Tirolin alueelle annettiin 2 päivää kotiutumisemme jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti