Niinhän siinä kävi, että ennusteet pandemiasta kävivät toteen. Elämä alkoi sulkeuta neljän seinän sisään ja hämmenys oli suuri, kun ei tiennyt, mitä on järkevää tehdä ja mitä ei. Meidän arkielämään tilanne ei pahasti vaikuttanut, mutta tiesulkuja ylitettiin Uudenmaan ja Varsinais- Suomen rajalla ihan todistuksen kanssa kun kävimme Paimiossa remppaamassa yhtä kämppää. Kesäksi muutettiin saareen mökille ja kaikki oli kuin ennenkin, paitsi, että ravintoloissa sai vaihtelevasti palveluja.
Syksy tuli ja piti lentää etelään, mutta eihän se niin mennyt. Koronarokotteet eivät olleet vielä kansalle jaossa ja matkustaminen tuntui arveluttavalta. Niinpä päätimme lähteä länteen eli Turkuun. Hankittu kaksio valmistui 14.11. 20 ja samana päivänä muutimme Ikeakassien kanssa Eerik Pommerilaisenrantaan, vastapäätä Turun linnaa Aurajoen toiselle puolelle. Pimein talvi meni sisustaessa asuntoa. Kyllä oli helppoa asua kaksiossa; ei turhaa siivoamista ja kaikki tarvittava saatavilla. Parasta tietenkin joen liikenteen ja ruotsinlaivojen tulon ja lähdön seuraaminen. Ainakin enemmän katseltavaa, kuin Nummelassa.
Tokihan oltiin ajateltu, että kaupunkielämä toisi tullessaan teatterit, konsertit ja muut kulttuuririennot, mutta virus oli sitkeä ja harvakseltaan päästiin jonnekkin. Pääasiassa minä pelasin padelia Padelpuumissa, kelien salliessa pyöräiltiin ja kyläiltiin Ursulan ja Ralfin luona. Ihme kyllä, hiihto oli myös tammikuun harrastuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti