Worcester- Great Britain, maaliskuun loppu 2022

Hello, täällä ollaan saarivaltiossa Saran ja Jamesin luona pitkästä aikaa. 2 vuotta vierähti koronan kourissa ja yhdet lentoliput edelleen käyttämättä. Nyt kuitenkin vihdoin päästiin tänne ja ollaan takaisin kesässä Espanjan mutasateiden alta! Lennettiin Malagasta Birminghamiin, mikä on vain noin 60 km Worcesterista. Ollaan vietetty hienot päivät kotona, koirapuistossa ja illallisilla. Säät ovat hellineet!

Saran  ja Jamesin "lapsi" Buddy rakastaa uimista. aina juoksulenkin jälkeen hän pulahtaa uimaan. Puisto on loistopaikka koiralle, koska siellä ne voi juosta vapaana.

James, sara ja Buddy. Timppakin pääsi lapsenlapsi hommiin.

Mitäpä sitä äiti teksi mieluummin, kuin siivoaisi tyttärensä kotona. Niin mielelläni autan kaikessa sellaisessa, mitä nuoret eivät ehdi hektisessä arjessaan tekemään. Esim. viemäreiden ja suodattimien putsausta, jääkaapin taustat, kitkemistä jne...

Englannissa vietetään nyt Äitien päivää ja sen kunniaksi illallistettiin Jamesin vanhempien, Katien ja Paulin luona. Nähtiin myös Jamesin nuorempi veli Will, joka oli palannut Hongongista karanteenirajoitusten jälkeen. Äitienpäivälahjaksi sain toivotun kynsihoidon.

Tämä vietnamilainen kynsienhoitaja ei ollut nähnyt omaa äitiään viiteen vuoteen koronan takia, mikä oli todella surullista.

saralla ja Jamesilla oli työpäiviä kotitoimistossa, joten me lähdettiin Timpan kanssaetelä-Walesiin appergavenyyn tapaamaanespanjan tuttujamme Allyä ja Keviniä. Vasemmanpuoleinen liikennekkin sujui Timpalta vanhasta muistista. Itse en uskaltaisi ajaa ja onneksi ei tarvitsekkaan. englannissa pitää ottaa erillinen autokohtainen vakuutus kaikille jotka ajavat autoa. 

Vietimme rattoisan iltapäivän Kevinin kokkaamien vegeruokien parissa. Hyvää oli! He harrastavat resgue koirien hoitoa ja tässä uusi tulokas Henny heidän kanssaan.

Matka jatkuu... Viikon puolessa välissä lähdimme porukalla Saran ja Jamesin kanssa kohti pohjoista Mid Landiin. Sen enempää en tiedäkkään, mitä tuleman pitää....

Kotiinlähdön aika

Kuusi kuukautta nautittu Espanjan talvesta. Eka kertaa näin pitkä aika ja sopiva aika. Nyt on jo ajatukset kevään touhuissa ja kyllähän täältä just nyt joutaa pois, koska uusi Calima iski tänään. Ei auta terassin suihkuttelut. Auto saatiin pestyä ja kiireesti ajettua talliin niin, että se jäi suht puhtaana odottamaan käyttöä.

Nämä kuvat on otettu keskellä päivää; pimeää ja oranssia! Tämä toistuu muutaman kerran vuodessa, yleensä kesällä ja lievempänä.
  

Viime hetken retki Malagaan ilmailumuseoon Ursulan ja Ralfin kanssa. siellä on näytillä Karairin kone, joka aloitti ensimmäisenä pitkän linjan Helsinki-Malaga 60-luvun alussa.

Oliko hyvä talvi? Kyllä oli! Parasta on ollut valo, joka tekee niin hyvää sielulle. Mukavaa on myös rentous ja se ,että täällä löytyy seuraa retkeilyyn, illallisille ja kortin pelaamiseen. On totta, että ihmiset ovat sosiaalisempia ja jotenkin iloisempia, olivatpa he suomalaisia tai muun maalaisia. Aika on myös mennyt espanjan kieliopinnoissa, padelia on pelattu niin, että nyt käsi on vähän ylirasittunut. Golfia pelattu tasaiseen tahtiin. Arki- illat ovat pimentyessään samanlaisia kuin kotona, katsellaan telkkaria. Suomikanavat näkyvät niin hyvin, että valitettavasti Espanjan kanavia ei tule paljoa katseltua.

Jos luoja suo ja maailma on mallillaan, niin tarkoitus on taas ensi syksynä lokakuun alussa tulla tänne, mutta ei ehkä kerralla koko talveksi... ehkä joulu kotona ja kevättalvella uusi lyhyempi jakso. Totuus on se, että kivat kesäkelit loppuvat marraskuun puolivälissä ja normaalisti alkavat taas helmi-maaliskuussa, vaikkakin tänä talvena maaliskuu oli kyllä aika kylmä, siis jotain 15 astetta keskimäärin.  

  Matkalaukut on laitettu Kissa vieköön-kuljetusfirman haltuun Suomeen vietäviksi. saas nähdä, milloin tulevat, koska Keski-Euroopassa on rekkalakko vastauksena ylettömälle polttoaineen kallistumiselle ja silloin tietenkään Suomirekkakaan ei voi siellä ajella.

Itse lennämme aamulla Birminghamiin Saran ja Jamesin luokse. Viikko siellä ja huhtikuun alussa kotiin!

Adios Espanja - Hasta luego!

Sinivihreästä tullut kevään väri - No a la cuerra!

 Maailma alkaa juuri päästä niskan päälle yhdestä isosta ongelmasta, niin jo toinen iskee päälle. Lujaa ja pelottavasti! Nyt on pari viikkoa seurattu tiiviisti uutisointia niin Suomikanavilta kuin Espanjan telkkaristakin. Täällä yksi kanava näyttää tauotta kuvaa Ukrainasta. Kansa elää myös ukrainalaisten mukana ja keräyksiä ja mielenilmauksia on paljon.

. 

Satuttiin heti sodan alkupäivinä Marbellaan, jossa ukrainalaiset lauloivat isänmaansa puolesta todella syndäntä särkevästi.

Ajankohtainen ja erittäin mielenkiintoinen oli myös kirjailija Raija Orasen luento: Valssi viiden presidentin tahtiin ja lisäksi Kekkosen ripaska. Olin jo lukenut Marsalkan ruusun ja nyt tuli listalle kirjat  Rydistä, Koivistosta ja Kekkosesta. Oranen palautti mieleen Suomen historian ja niinhän se on , että historia taitaa toistaa itseään. Oranen on selkeä ja hyvä kertoja. Olisipa voinut kuunneella vaikka kuinka kauan, mutta 3 tunnin jälkeen Sofia-opiston tila oli varattu muuhun käyttöön ja harmi, luento jäi vähän kesken.

Ipu Raijan juttusilla.

Calima iski Aurinkorannikolle!

 Nyt on ollut viikon parin viikon ajan talven hunoimmat säät. Pilvistä ja kylmää. Vesisade sen sijaan on ollut toivottua ja onneksi sitä on nyt muutamana päivänä saatu. Olin eilen aamuna padelkentällä Carloksen yksityistunnilla, kun kesken tunnin alkoi hämärtää ja ympäristö muuttui punertavaksi ja samanaikaisesti alkoi satamaan. Siispä kamat kasaan ja suojaan. Sen hetken kun olin ulkona, takki ja reppu olivat punaisia pisaroita täynnä. Jo ehdin ajatella jotain sodan tuomaa härdelliä, mutta onneksi selitys oli huomattavasti arkisempi ja luonnollisempi. Tänne rantautui Calima eli Saharan hiekat satoivat veden mukana. Jälki on ollutkin sitten sen mukaista. Meidänkin piha-alueen altaan piti aueta talvitauon jälkeen juuri eilen, mutta nyt se siirtyikin ensi viikkoon, koska altaan puhdistus vie kuulema viikon aikaa. Kaikki ulkotilat on ollut pakko suihkuttaa ja auto on pesty jo kerran. Se kaipaisi uutta pesua, mutta pesupaikoille on koko ajan niin pitkät jonot, että olkoot toistaiseksi savinen!

Malaga eilen keskellä päivää! Ja Sierra Nevadan laskettelurinne!

Nyt on ollut sopivia ilmoja vaeltamiseen. Olin mukana MiisuNaturen päivävaelluksella Velez-Malagan yläpuolella Canillas de Aceitunon kylässä, josta lähtee ns. "pikku Caminito del Ray". Sedellan reitti, jossa on vuoren rinteellä hyllyjä ja riippusilta, vesiputous (silloin kun on vettä). Ennen kaikkea erittäin kuljettava, hyvä pohjainen polku.

Toisen päivävaelluksen tein ns. "antennivuorelle", joka näkyy meidän terassilta. Vuori kuuluu Mijakseen. Retki oli Aurinkorannikon lähivuorten vaeltajien retki, johon osallistuin. On nämä vuoret sen verran isoja, ettei tulisi mieleenikään lähteä yksin taapertamaan noille rinteille. Antennivuorikin on 980m korkea, paljon risteäviä polkuja, joten täytyy tietää minkä polun valitsee. Varsinkin alastulo oli mielenkiintoinen jyrkän rinteen ja pyörivien kivien takia. Kiitos ryhmänvetäjä Kalervolle, joka vie joka tiistai porukkaa jonnekkin vaellukselle.