Pyöräretki Bodenseelle 24.5 - 30.5.23

Huh, kiirettä on pitänyt. näitä reissuja keväälle on kertynyt liikaa, mutta aina ei voi itse valita. Pohjoisen ystävät haluavat aikaistaa kevättä reissaamalla varhain keväällä. Pari päivää ehdin pestä vaatteita ja pakata laukkua uudelleen, kun perinteeksi jo muodostunut pyöräretki Keski-Eurooppaan alkoi. 

Tällä kertaa matkassa mukana vakiopari veljeni Tene ja vaimonsa Ipu. Sodankylästä Esa ja Raili ja mun kämppiksenä vanha tuttu Airi Sotkamosta.

Lennettiin Zurichiin ja siitä taksilla C

Konstanzeen, missä eka yö ja saatiin e-biket allemme. Bodenin järvi on noin 300km ympärykseltään ja pyöräilimme sitä kevyesti viikon ajan ympäri, niin että viimeinen etappi oli takaisin 

Konctanzessä. Pyörätiet olivat täydellisen hyviä ja maisemat joka metriltään mitä ihastuttavimmat. Kaikki on niin kaunista, siistiä  ja ystävällistä. Ihmisiä on joka paikassa paljon! Mietittiin, että mitenkähän pyöräteille mahtuu joskus sesonkina kesäaikaan? Enpä tahtoisi silloin olla siellä. Nyt oli tilaa ja rauhaa pyöräillä leppoisasti. Matkanjärjestäjänä oli sama kuin Italian reissullamekin. Kunnon Lomat Suomesta järkkää täyden palvelun reissun perillä. Lennot hommattiin erikseen. Hotellit, pyörät ja reitit ovat valmiina. Matkaavarat kuljetetaan aina seuraavaksi yöksi hoterlliin. Helppoa ja niin mukavaa!

Meidän poppoo miettii, minne seuraavaksi.                   Raili, Airi ja Tarja

Kämppikset niin samiksina!

Silta Sveitsin ja Saksan välillä

 Jossain Sveitsin, Saksan tai Itävallan rajalla. Muodollisuuudet aika kevyet.

Pikku juomatauko

Lady viikonloppu Nizzassa 15-21.5.23

Tänä keväänä meidän neljän naisen trippi suuntautui Ranskaan. Nizzan kevät ei kyllä ollut niin ihastuttavan lämmin kuin kuvittelimme. Rantabromedaarilla ei ollut niin kivaa käyskennellä tuulen tuiverruksessa. Se ei kuitenkaan haitannut, siillä kun me vanhat työkaverit tavataan pari kertaa vuodessa, niin juttua riittää ja ympäristöllä ei oikeastaan ole niin paljoa merkitystä. Matissen museo edusti kulttuuria. Air- bnb kämppämme ei nyt ihan vastannut suomalaisia normeja, mutta sijainti oli täydellinen keskellä kaupunkia. Päivän reissu Monte Carloon oli tietenkin upea. Casinollakin pistäydyttiin ja ekaa kertaa kävin Grimaldien linnakukkulalla. Formulat teki tuloaan seuraavana viikonloppuna, joten satamassa bongattiin Bottaksen varikkopilttuu.

Eijan kanssa peukutetaan huippu hyvälle ranskalaisbistrolle.

                        Minä, Tytti ja Kirsi Nizzan keskusaukiolla, nimeä en nyt muista. Monte Carlon ikkunaostoksilla.

Reipas kävelylenkki Nizzan Matissen museoon.

Huhtikuuta Hangossa

 Lapin jälkeen maistui jo raksatyöt Hangossa ja timppakin kaipasi jo kaveria ja assistenttia ojentelemaan työvälineitä. Talo valmistuu hitaasti mutta varmasti...

Perheen voimin. Larikin ehti apuun!

Rakennustöiden lomassa pientä integroitumista hankolaiseksi. Casinon siivoustalkoissa vierähti päivä ja jonkinlaista tutustumista hankolaisuuteen.

Espanjasta Lappiin 2.4 - 8.4.23

 2.4.23 lensin itsekseni Leville, kun Timpalla poltteli jo raksahommat Hangossa. Kittilän kentältä Lari tuli hakemaan minut mökille. Pojat olivat 3 viikon "työretriitillä" Lapin eri kohteissa. Olipa kiva nähdä poikaani pitkästä aikaa. Viikko Levillä Ipun, Tenen, kummityttöni Ilsen ja veljensä Ilarin ja Jessican ja pojanpoikansa Eliaksen kanssa. Murtsikkaa hiihdeltiin viikko, pari kertaa lasketteluakin. Täydelliset kelit. Viikon lopulle olimme Ipun kanssa varanneet jo hyvissä ajoin tammikuussa liput Samu Haberin keikalle. Yes! mutta kuinkas kävikään... enpäs huomannut, että paluulentoni Helsinkiin oli pari tuntia ennen keikan alkua. No, aina ei voi onnistua. Ilse joutui pikkupakolla Ipun seuraksi Hullu Poro areenalle. Käytiin sentään Vinkkarin After Skissä, ehkä vähän pöydälläkin tanssittiin. Afterissa tavattiin Kuittisen Tuija ja Jussi ja heidän tyttärensä Tuuli miehensä Visan kanssa.

Benalmadena - Costa Del Sol

Yhden yön kerkesin olla kotona Italian jälkeen, kun jo piti pakata uudelleen ja palata Helsinki-Vantaan kentälle ja kohti Espanjaa. Oli hiukan kiire, koska vieraaksemme Espanjaan tulivat Saran appivanhemmat eli Kate ja Paul Briteistä. Ehdittiin asettua taloksi aurinkoiseen, mutta kovin viileään ilmastoon, ennenkuin vieraat saapuivat. Neljä päivää vierähti mukavasti turistikeirroksilla. Kate ja Paul olivat Costalla ekaa kertaa ja niinpä ajelimme rannikkoa Nerjasta Fuengirolaan.

Malagan Marriotin kattobaarissa

Paul, Pablo Picasso ja Kate

                                                Nerjan upeat, vaikuttavat tippukiviluolat

Terveiset Mijas Pueblosta!    

Ehdittiin myös käydä illallisella veljeni Pekan, vaimonsa Hilpan ja poikansa Vilhon kanssa. Yksi ilta meni Ursulan ja Ralfin vieraana Plumppista pelaten. Mukavaa oli myös se, että säät suosivat aurinkoisina keleinä. nimittäin alkutalvi joulun jälkeen on kuulema ollut erittäin kylmää ja tuulista.

Normaali arki jatkui vieraiden lähdettyä; espanjan tunnit, padelpelit ja valmennukset, vähän rakennustarvikkeiden etsimistä ja hintavertailua, asioiden hoitoa jne. niistä se arki täällä muodostuu.

Sukuvierailuja riittää, nyt oli vuorossa Timpan veljen Hannun ja vaimonsa Kirstin kanssa illallinen Fuengirolassa. aika mukavaa ja helppoa, kun kaikki sukutapaamiset voi hoidella täällä mukavissa ravintoloissa. Kätevää!

Tällä kertaa ei tehty mitään isompaa reissua, paitsi viikonlopun päiväretki Rincon de la Victoriaan, jossa piti olla Ole-lehden mukaan yksi aurinkorannikon hienoin uimaranta: Cala del Moral. Mitään erikoista tai kaunista emme kyllä havainneet, mutta Ursulan kanssa kävimme uimassa meressä (kevään ensimmäinen meriuinti). Retki oli muuten mukava noin 6km:n pituinen rantapaseo. Reissussa mukana meidän Plumppisporukka, Ursula & Ralf, Annukka & Harry ja me.

Alkutalven reissuja Lappiin ja Italian alpeille

On se vaan hyvä, etten ole mikään julkinen bloggaaja, koska nämä päivitykset tulevat varsin harvakseltaan. Aika vaan näyttää valuvan käsistä ja ehkä unohtamisessakin on osansa. Olen huomannut, että on tärkeää kirjoitella muistiin tapahtumia ja vuosien rytmittymistä. Ei millään jaksa muistaa ulkomuistista mitä milloinkin on tapahtunut tai missä oltu. Tää on vähän kuin mun päiväkirja yleisellä tasolla ja voihan olla, että sitten kun minusta aika jättää, joku jälkeläisistä on kiinnostunut tietämään mitä tässä aikakaudessa puuhattiin.

Tammikuun alku aloitettiin Nummelassa arkisissa puuhissa. Pari päivää viikossa Hangossa raksahommissa tuntui oikein mukavalta. Saatiin jopa taloon lämpöä, kun takka asennettiin paikoilleen.

Jo kelpasi levyttää seiniä lämpimässä!

Vihdin Maanpuolustusnaisilla oli vuoden esimmäinen jäsenilta ja minutkin palkittiin siellä liiton "Johtaja-merkillä", joka on osa liiton koulutusohjelmaa.

Kolmisen viikkoa ehdittiin olla kotosalla, kun reissuun piti taas päästä. Nyt suuntana Lappi!

Saatiin paikat autojunaan, joka varmaankin ratkaisi päätöksemme lähteä pohjoiseen. On niin helppoa ja miellyttävää ajaa auto junaan Pasilassa ja itse mennä nukkumaan makuuhyttiin. Eka kertaa oli hytti, jossa oma vessa ja jopa suihku. Hintakin oli kohtuullinen 260 euroa kahdelta hengeltä. Eipä siinä kannattanut lähteä ajelemaan halki Suomen. Aamulla  herättiin Kolarissa pirteinä ja päräytettiin Leville. Viikko vierähti Ipun ja Tenen kanssa mukavasti. Päivät meni hiihtäen, valitettavasti yksikseni, koska Ipu jaTene toipuivat vielä joulun aikaisesta keuhkokuumeestaan ja Timpalle  ei kuulema hiihto nyt maistunut. Minä sen sijaan vedin tunturia ympäri päivittäin. Kerran käytiin Ipun kanssa laskettelemassakin huippu kuntoisilla rinteillä, suht talvisissa olosuhteissa. Oli niiiin kaunista, vaikka päivä paistoikin ehkä noin kolme tuntia ja sitten jo hämärtyi.

Takaisin etelään palattiin ajamalla, koska otimme stopin Sotkamossa ja tietty pitihän käydä hiihtämässä Vuokatissa Heikkilän helppo, mikä tarkoittaa sitä, että noustaan Ohravaaran päälle 7km ja takaisin lasketellaankin alamäkeä.

Kotiin palattuani pääsin sisään vihtiläiseen padelmaailmaan ja  heti kisoihin, jossa kylläkin pidettiin peräpäätä hallussa. Kivaa oli ja oli mukava kontaktoitua vihtiläisten padelistien kanssa.

Mukavaa oli myös tavata "Ihanat Ladyt". Vietimme mukavan Runeberginpäivän Joutselan brunssilla Kirsin, Tytin ja Eijan kanssa. Samalla fiilistelimme kevään tulevaa Ladymatkaa yllätyskohteeseen!

 

Ihanaa oli myös tavata Lari ja Larissa. Vietettiin myöhästyneitä synttäreitä ja valmistujaisia ja jouluja yhdellä kertaa nautiskelemalla korealaista ruokaa stadissa. Kaikki paistettiin itse pöydän keskellä olevassa pannussa. Hyvää oli!

Pari viikkoa kotona ja raksahommia Hangossa, mutta sitten olikin aika pakata taas laukku kohti Sauce de Ouxia Italian alpeilla. Timppa jäi kuulema tosi mielellään harrastamaan Hankoon ja minä lähdin reissuun kummityttöni Ilsen kämppäkaveriksi ja tietty reissussa myös Ipu ja Tene. Niin on meidänkin hiihtoporukka yli kymmenestä hengestä kutistunut neljään hiihtäjään. Mitenkähän ensi talvena...

Kohde oli meille tuttu kahdeksan vuoden takaa. Hiihtoalue on iso ja hyvä, mutta eipä muistettu, että hissisysteemit ovat aika vanhanaikaiset ja hitaat. Onneksi ei ollut pahoja ruuhkia, joten kyllä päästiin hiihtämään tosi hyvin  ja pitkää päivää tehtiin. Yllätys oli myös hotellin suht mitään sanomaton illallinen. Odotukset nimittäin olivat korkealla, koska olimmehan Italiassa, jossa on aina saatu huippuruokaa. Eipä kyllä aamupalallakaan nähty vilaustakaan mistään vihreästä. Onneksi rinneravintoloiden ruoka oli tuttua italialaista.

Ryhmässämme lasketteli uusi tuttavuus Virpi, joka olikin oikein virkeää seuraa lukuisine tarinoineen, niinpä hissimatkat meni mukavasti ja nopeasti. Lisäksi Virpi viettää osan vuodesta Aurinkorannikolla  Almunecarissa, joten tehtiinpä treffit sinne maaliskuuksi.

Vuosi vaihtuu - tervetuloa vuosi 2023

Nyt voi jo sanoa, että vihdoinkin kotona! Tuntuu hyvältä.  Kyllä vaan on niin, että reissussa on kiva olla ja kotona paras tai ainakin yhtä hyvä. Viime talvena olimme 6kk Espanjassa ja viikko päälle Englannissa. Se tuntui jotenkin pitkältä ajalta. Sinänsä ei mitään kyllästymistä, mutta jotenkin nyt tuntuu, etten ainakaan kokonaan muuttaisi Espanjaan. Lähden sinne aina innolla ja viihdyn tosi hyvin. Mitä enemmän asioita oppii ja kuviot vakiintuvat, sitä mukavampaa siellä on olla. Arkihan se on sielläkin ja pitkään oleminen on todellakin erilaista kuin turistina loman vietto. Joka tapauksessa, nyt kokeillaan näin, että rytmitetään Costan kuukaudet. Syksy on mielestäni parasta aikaa siellä ja sen takia lokakuun alusta marraskuun loppuun on aika hyvä aika nauttia lämpimistä ja aurinkoisista säistä. Keväällä sitten uusi sessio. Tänä vuonna sekin on vain reilun kuukauden pituinen, helmikuun lopulta maaliskuun loppuun. Katsotaan miltä tämä vaihtoehto tuntuu...

Tulimme Nummelaan 21.12 talvikeliin. Heti aamulla kaivoin sukset esille ja lenkkeilin harjulle suksien kanssa katsomaan miten hiihto onnistuisi. Ja onnistuihan se, tuntui kuin olisin ollut paratiisissa!!! Vuosi välissä ilman maastohiihtoa, niin kylläpä oli jo ikävä. Aurinko paistoi, -1C ja huikeen hyvät ladut sekä pertsaan, että luisteluun.

Seuraavana päivänä sain Larin ja Larissan mukaani ladulle. Tässä Larissan tyylinäyte. Muutenkin oli ihanaa, kun nuoripari tuli viettämään päivää kanssamme. Perinteisesti tehtiin lohilaatikkoa, joka on heidän ainainen toiveensa. Seurusteltiin ja vaihdettiin kuulumisia. Perhe on paras! 

Kolmas päivä oli vielä hyvää talvihiihtoa, mutta tänään Uuden Vuoden päivänä lumiset ladut olivat muisto vain. Sitkeästi luistelin lentokentällä kympin verran, mutta sitten jalat alkoivat puutumaan jäällä jännittämisestä.

Eilinen aatto juhlittiin perinteisesti (koronatauon jälkeen) Kapteeninkadulla hyvässä seurassa loistavien ruokien äärellä. Ensimmäistä kertaa söin Sea Bassyä eli merikrottia ja hyvää oli. Kiitos Cami, Kari, Pekka ja Marika.

Vuodesta 2022 selvittiin henkilökohtaisella tasolla hyvin, mutta maailmanlaajuisesti sitä ei varmaan kukaan halua uusiksi. Toivon hartaasti, että tämä vuosi tuo tullessaan järkeä tähän kaaokseen ja että, Ukrainan kansa jaksaa ja selviää helvetistään. Rauhaa ja rakkautta koko maailmaan!

Espanjasta Britteihin joulun viettoon

 Hups, onhan tässä taas ehtinyt tapahtua edellisestä päivityksestä. Tämä blogihan on mun ns. päiväkirja, jotta muistaisin elämäni tapahtumia. välillä tuntuu, ettei tapahdu niin paljon, ettei ole aihetta kirjoitella, välillä taas niin paljon, että unohtuu laittaa asioita muistiin.

Espanjalle sanottiin heipat 19.12 ja lensimme Berminghamiin Saran ja Jamesin luokse. Jet 2 on toimiva lentoyhtiö ja jalkatilaa on riittävästi. Jännitystäkin oli, kun laskeuduimme UK:n erittäin tuulisessa säässä. Elämäni pahin laskeutuminen, vaikka oltiin kiinni vöissä, niin silti piti pitää kiinni käsillä ja jaloilla. Huh!

Olipa kivaa Saran ja Jamesin kanssa viettää joulun edeltävää aikaa ihan rauhassa, ilman mitään erityisytä ohjelmaa. joulutunnelman virittelyä, vähän shoppailua ja jouluruokien hankintaa. Britithän viettävät joulua  25.12, jolloin jaetaan aamupäivällä lahjat kaikessa rauhassa, gin tonicia naukkaillen, dsen jälkeen piiitkä jouluateria. Jouluruuat ovat hiukan erilaisia ja oman lisänsä siihen tuo meidän suomalainen kalapöytä. Kunnon mätiä ei löydetty, joten oli tyytyminen sellaiseen lasipurkki mätiin. Varsinaista smetanaakaan ei löydetty edes puolakaupasta. James valmisti meille elämänsä ensimmäisen kalkkunan ja hyvää tuli! Lisäksi pöydässä on rousty potatoes, leaky chees, pigs in blankets, gravyä (huikeen hyvää kastiketta) lisksi jotain siemenpallukoita (öh) jälkkäriksi buddingin sijaan teimme panoffeeta.

Briteillä on tapana jakaa paljon lahjoja, mutta ne ovat aika pieniä ja vaatimattomia. Tärkeää on, että niitä on paljon. Jokainen lahja avataan rauhassa yksitellen ja siitä keskustellaan. Niinpä siihen hommaan kuluukin aikaa...

Buddy, meidän lapsenlapsi on tietenkin mukana kaikessa. tietty Buddykin sai lahjoja, joista toiset osoittautuivat kestävimmiksi kuin toiset.

Jiri lensi Suomesta joulunviettoon kanssamme ja eka vierailulleen Worsecteriin. Ohjelmassa oli tietty pubi/kaupunkikierros.

Kuvan pubin takanreunuksen on lahjoittanut Kustaa Vaasa Worsecteriin joskus 1700-luvulla ja vanhin pubi oli jostain 1300-luvulta, samoin kuin kuvan katetraali.