Joulu vietettiin kotona Nummelassa perheen kesken. Poikani Lari ja tyttöystävä Maija ovat pitäneet kortteeria meillä ja pitäneet huolta talosta tehden kovan määrän lumitöitä. Heillekin on iskenyt reissukärpänen laittamalla arkielämänsä uusiksi. Irti töistä, irti asunnoista ja autosta tarkoituksena etsiä uutta sisältöä arkeen. Heidän keskitalvensa on muodostunut matkoista Filippiineille ja Eurooppaan ja toistaiseksi he ovat asettuneet Maltalle töitä etsien.
Me taas olemme viimeistelleet raksahommissa Hangon taloa ja nyt näyttää jo aika hyvältä. Keväällä päästään muttamaan!
Sitä ennen kuitenkin perinteinen reissu alpeille (Timppa jäi Hangon alpeille oman harrastuksensa pariin). Nyt You Travelin matka Itävältaan Tuxiin Zillertalin laaksoon. Reissussa mukana vakioporukka veljeni Tene ja vaimonsa Ipu, kummityttöni Ilse minun kämppiksenä.
Joka kerta alpeille mennessä jännittää lumitilanne ja varsinkin näinä vuosina ja kyllähän Lanersbachin kylässä näyttikin lohduttomalta. Alarinteet ja kylä täysin ilman lunta, vuorilta tuli vain laskettava ränni alas. Itävallan hyvä rinnekoneisto on kuitenkin pitänyt huolen, että kaikki 450km rinteitä olivat tosi hyvässä kunnossa ainakin aamuisin. Laakson 14 asteen lämpötila varmisti sen ,että alarinteet menivät sössöksi iltapäivisin. Reisilihakset olivat siis töissä ja muutenkin rinteiden profiilit olivat aika vaativia. Pitihän meidän käydä kokeilemassa Ilsen kanssa myös Harakiri, 78 astetta jäätä, Euroopan jyrkin kunnostettu rinne. Ei siis mikään aloittelijan kohde. Parasta tässä kohteessa oli se, että rinteet olivat ajoittain privaattikäytössä. Enpä oli näiden kymmenien vuosien aikana koskaan laskenut näin tilavilla ja ruuhkattomilla rinteillä. Tosin ruuhkattomuuteen saatoi vaikuttaa nopea hissijärjestelmä.
Lumivarmuuden takaa myös laakson perällä oleva Hintertuxin jäätikkö, joka varmistaa hyvät laskettelu olosuhteet lumettomanakin aikana. Siellä saattaa olla ongelmana kuitenkin tuuli. Saatiin yksi huippu hyvä päivä jäätiköllä, toisen esti pilvet ja tuuli. Zillertalin ongelma mun mielestä on se, että Hintertuxiin ja Zillertal Areenalle pitää liikkua bussilla ja se nyt ei ole mitenkään miellyttävää, vaikka hiihtobusseja kulkee tiheään ja ne ovat maksuttomia. Asumiseen taas olisi paljon kätevämpi ja parempi paikka Mayerhofen laakson pohjalla, koska sieltä löytyy kaupunkielämää ja on keskeisellä paikalla ja kabiinit nostaa hiihtäjät nopeasti hiihtoalueille. Toisaalta on ihan sama missä asuu, koska tiukan hiihtopäivän jälkeen ei tarvitse muuta kuin käydä saunassa, syödä illallisen ja sitten nukkumaan. tällä kertaa meillä ei kuulunut illallinen hotelliin, koska asuimme vaatimattomassa pensionaatissa. Onneksi meidän pikku kylässä riitti uusi ravintola jokaiselle illalle. Ravintolat olivat tyypillisiä kodikkaita, kauniita tirolilaisravintoloita ja ruoka onneksi eurooppalaisen hyvää. Sai siis muutakin kuin schnitseliä ja kermknödeliä.
Huvittavinta oli, että olen ollut yhdessä Timpan kanssa viereisessä kylässä viisi vuotta sitten ja laskenut samoja rinteitä. Aluksi minulla ei ollut mitään muistikuvaa tästä, mutta vähitellen paikka paikoin aloin tunnistaa paikkoja ja onneksi olin kirjoittanut tänne blogiin senkin reissun, niin pystyin palamaan ja varmistamaan asian.
Näinhän se on, että kaikki alppikohteet ovat niin toistensa kaltaisia, että on vaikea erottaa niitä toisistaan. Valokuvatkaan eivät paljoa kerro, kun samat hiihtokamppeet aina päällä. Taas päätettiin, että pitää hankkia uusi takki ihan sen takia, että voi kuvista erottaa vuodet toisistaan.
Mietittiin myös sitä, että olisiko hiihtomatkan ajankohta tulevaisuudessa siirrettävä tammikuun alkuun, jotta varmistettaisiin pakkaskelit ja sitä myöten kovat rinteet. Vaakakupissa painaa ihana lämpö tai hyvät rinteet. Eipä ole vaikea arvata kumpi voittaa.
Taas selvittiin ehjinä viikon hiihtämisestä vaativissakin olosuhteissa ja siitä saa olla kiitollinen näillä ikävuosilla. Ihanaa, kun edessä on vielä vuosia mahdollisuus käydä alppimatkoilla. Samalla matkalla oli 76-vuotias sääriamputoitu herra, jolla oli jo kolmas hiihtoviikko tänä keväänä alpeilla. Hän kertoi, että hänellä oli tavoitteena hiihtää niin kauan, että 75-vuotiaana sai ilmaisen hiihtolipun. Tämähän on tietenkin minunkin tavoite!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti