Levin viikko (viikko 14)

Oltiinpa kaukaa viisaita, kun varattiin jo viime vuoden heinäkuussa autopaikkaliput Kolarin junaan. Ajoissa varatut liput ovat niin edulliset, että ajaminen olisi tullut kalliimmaksi, olisi ollut raskaampaa ja turvattomampaa. Nyt nautimme hiukan kevyesti heiluvasta , uneen tuudittavasta unesta läpi sateisen Suomen ja aamulla rauhallisesti joimme aamukahvit RavintoLAvaunussa. Rentouttavaa!

Levi ei taaskaan pettänyt, paljon lunta, hyviä latuja, huippukuntoiset rinteet ja aurinkoa, mutta myös sadepäivä mahtui mukaan. Mielestäni ensimmäisen kerran näinä monina vuosina, kun olen ollut siellä näihin aikoihin, kelit eivät ole olleet näin talviset. Siis pakkasasteita myös päivisin, mikä aiheutti sen, että luisteltuhiihdon lentokelit loistivat poissaolollaan. Silti kilometrejä kertyi kiitettävästi vapaalla ja perinteisellä hiihtotavalla. Tällä kertaa innostuttiin olemaan enemmän rinteilläkin, koska rinteet olivat täydellisessä kunnossa.

Tälläkin kertaa vietimme aikaa Ipun ja Tenen kanssa. Meillä on perättäiset viikot meidän kimppakämpässä, joten yhteiseloa voidaan viettää yhdessä ja limittäin. työnjako on selvä, he laittavat herkkuruuat ja me katetaan ja siivotaan pöytä. Se vain sopii minulle mainiosti!

Yllätykseksi saimme päivävieraaksi ylläkseltä Pian ja Jukan. yllätystä olikin kerrakseen, kun äkkäsimme sormukset heidän nimettömissään. Onnittelut vielä kerran! So happy heidän puolestaan!

Marja-Leenan lettukahvila  matkalla Tonttulaan onyksi meidän suosikkikohde!

Jukka, minä keskellä ja Pia

Eikö Espanja enää maistu?

Tänä keväänä kävi nyt niin ihmeellisesti, että aikaistimme paluutamme Suomeen kolmella viikolla!

Mitenkäs tässä näin kävi...piti ostaa uudet lennotkin sen takia. Niin vaan yhtäkkiä päätimme, kun meillä olisi ollut kortteerin vaihto edessä ja uudessa kortteerissa ei olisi ollut autoa käytettävissä. Espanjassa on huikean hieno ja edullinen julkinen liikenne, mutta silti olemme niin tottuneita käyttämään autoa, että ilman sitä elämä on huomattavasti rajoittuneempaa.

Sen sijaan, että olisimme "muuttaneet", vietimme kaksi yötä hotellissa Fuengirolassa viettäen ns. hotelli rantalomaa. Sehän oli ihan hyvä kokemus ja tuommoinen kaksi yötä riitti mainiosti. Olo hotellissa oli kuin ruotsinlaivan risteilyllä.

Huomasimme myös, että olemme kulkeneet Aurinkorannikolla jo niin kauan, että päälimmäinen into on kaikonnut ja tuntuu, että siellä on kaikki jo nähty. Toki sinne valoon ja lämpöön on aina kiva palata ja nautimme siitä paljon, mutta se ei enää ole niin MUST.

Luulen, että kotiin paluuseen vaikutti myös pieni paine saada Hangon rakennusprojektia eteenpäin, koska on vielä paljon tekemistä, ennen kuin voidaan kantaa mööpelit sisään. Varsinkin, kun Lapin hiihtoviikko on vielä edessäpäin.

Yllätykseksi saatiin Sara meille kotiin pariksi yöksi, kun hän oli matkalla Tallinnaan "suomityttöjen" kanssa heidän perinteiselle tyttöjen reissulle.

Sekin kummallisuus tapahtui, että vietettiin Saran kanssa melkein koko päivä Nummelan keskustassa tsillaillen.

Päivän päätteeksi rakensimme Suomi-tapaspöydän ja nautiskelimme tyttären vierailusta !