Ekat kolme viikkoa Costa del Solilla

Niin pyörähti heti käyntiin syksyn arkirutiinit täällä Benalmadenassa. Timpalla kuoroharkat heti aamusta ja minulla eka padelpeli.  Timppa jatkaa laulamista aurinkorannikon mieskuoro Örisevissä, joka on parikymmentä vuotta vanha, suomalaisista, noin 12-25 miehestä muodostuva kuoro. Esiintymisiä on omissa konserteissa tai kutsuesiintymisä ja tietysti joulukonsertit. Tänä syksynä mausteena esiintymismatka Miamiin Itsenäisyyspäivän juhliin, sinne lähtee myös teatteri Suomela tuntemattoman sotilaan -produktion kanssa.

Minä jatkan padelia 2 kertaa viikossa naispadelistien kanssa Los Pacosissa. Kiva ryhmä pelata, kun ollaan kaikki suht koht samalla levelillä, niin matseista tulee tiukkoja ja pitkiä.

Olen opiskellut nyt kolmena talvena täällä Sofia-opistossa Espanjan kielioppia, niin päätin, että nyt riitti! Ymmärrään ja pystyn kuuntelemaan kieltä sen verran, että siirryin pelkästään puhetunneille. Itse asiassa meidän viime vuoden ryhmästä jatkaa 4 opiskelijaa nyt keskustelutunnilla Gorkin kanssa. Pystytään haparoiden keskustelemaan. Todettiin yhdessä, että meidän reloj de tiempo (tiimalasi) käy muuten vähiin ennenkuin päästään puhumaan, jos hiotaan vaan kielioppia. Lisäksi aloitin yksityistunnin Gorkin kanssa ja se on todella opettavaista ja väsyttävää, kun pitää pinnistellä koko ajan. Me gusta mucho!

Kotiutumisemme jälkeen saimme tänne myös Maijan ja Larin. He tekevät etätöitä ahkerasti päivät pitkät ja iltaisin tehdään mitä ehditään. 2 ensimmäistä viikkoa oli hienot säät, joten lenkkeilyä, kerran golfia, kerran rangella, kuntosalia ja tietenkin seurustelua. Sukulaisiahan täällä on perinteisesti tavattu, niin nytkin! Ipun ja Tenen tytär Essi ja miehensä Vellu ja lapset Jesper ja Sanni Sotkamosta vierailivat meillä lounaan merkeissä. Timpan veli Hannu vaimonsa Kirstin kanssa viettivät meillä yhden iltapäivän ja veljeni Pekan (joka asustelee Fuengirolassa) kanssa käytiin golfaamassa. Sitten saapuikin toinen veljeni Tene vaimonsa Ipun kanssa ja ollaan käyty nyt illastamassa heidän kanssaan. Näin on Larin tyttöystävä Maijakin tutustunut kohta yli puoleen sukuun. 

Viikonlopun kunniaksi käytiin pyöräretkellä Montanas de Malagassa. Opastettu e-bike-retki Malagan luonnonpuistoon. ensiin ylös avustetulla sähköllä ja sitten huipakkaa alas.

Mukana reissussa Ipu, Tene, Lari, Maija ja minä

Viikonloppuna vierailtiin myös Ardalesissa ja vaellettiin Caminito del Ray. Minulle jo kolmas kerta, mutta aina se on yhtä vaikuttava.

Olen aina hehkuttanut, että lokakuu on ilmastoltaan paras kuukausi täällä, mutta todellakaan vuodet eivät ole toistensa kaltaisia. Nimittäin tuohon viikonloppun loppui hyvät säät. Nyt tämä viikko on ollut tosi hurja. Ukkonen ja salamointi pitivät showtaan kaksi yötä niin, että ihan kuin taivaalla olisi ollut lamppu, joka on rikkoutumassa ja vilkkuu koko ajan. En ole ennen moista nähnyt. Lisäksi vettä on tullut monin paikoin niin paljon, että kaikki toiminta on seis. Täällä ei ole kuitenkaan satanut niin paljon kuin Valenciassa, jossa tulva on vienyt jo yli 50 ihmistä. Pahin tulva 30 vuoteen, joten eipä meidän peruuntuneet golfit ja padelit paljon paina, kun näkee miten infra on kärsinyt. toki tänne on vettä tarvittukin, mutta kohtuus kaikessa..

Autolla halki Euroopan, matkaan 30.9.24

Tällä kertaa lähdettiin reissuun autolla, koska vietiin kesäauto Mese Costalle. Reissu oli mukava aloittaa Finlinesillä Vuosaaresta Trawemundeen. Päivä merellä lueskelleen, juoksumatolla lenkkeillen ja hyvää ruokaa syöden. Laivahan saapuu Saksaan illalla yhdeksän maissa, joten katsoimme turhaksi jäädä hotelliin. Ajelimme aamuyölle  ja torkuimme autossa jossain Kasselin autobahnin asemalla.

Ensimmäinen kohteemme oli satulinna Neusfanstein etelä-Saksassa, joten yöksi lähimaastoon. Bookigista otettiin alppi- hotelli Ettalin laaksosta keskellä alppimaaseutua.

Yllätys oli, että turistikausi näköjään jatkuu vilkkaana lokakuussakin, koska Neusfansteinin sisäänpääsyliput olisi pitänyt varata pari viikkoa aikaisemmin. Niinpä tyydyimme vierailemaan linnan ulkopuolella, joka sekin oli vaikuttava. Lonkerokelissä toki kaikki näyttää vähän harmaalta.

Ettalin laakson varrella oli kuitenkin ihan huippunähtävyys, josta emme olleet tienneet mitään. Baijerin kuninkaan, jonkun Ludvigin kesälinna, Linderhof, joka oli saanut innoituksensa Ludvigin ihailusta Versaillesiin ja aurinkokuninkaaseen. Uskomaton kultakuorrutettu pikkulinna keskellä alppeja. Sinne tämä kuvan kaunis Ludwig vetäytyi kahdeksi viikoksi joka kuukausi täysin yksin palveluskuntansa kanssa. Linnassa ei käynyt vieraita ollenkaan. Suosittelen vierailukohteena.

Valitettavasti omia kuvia ei saanut ottaa, joten oli ostettva oikein kuvakirja. Kuvat eivät vaan tee oikeutta kaikelle prameudelle, mitä siellä oli.

Linnavierailun jälkeen jatkettiin matkaa Lago di Maggiorelle, missä toivottiin olevan vähän parempi sää, mutta yksi yö Gannobiossa järven pohjoisosassa riitti. Jatkettiin Lago di Comolle, jossa eka yö Comon kaupungissa. Ei kuitenkaan  ihan keskustassa, vaan vähän ylempänä rinteellä, koska autolla kuitenkin helppo liikkua ja hotellihinnat tippuu heti keskustojen jälkeennoin 60- 100 euroon.

Tämä Comojärven eteläpää ei ollut mitenkään erikoinen, verrattuna vuosia sitten vierailuun Comon pohjoispäässä, mutta silloin meillä olikin paikalliset isännät ja retki sen mukainen.

Ajeltiin Bellagion niemimaa ympäri ja suuntasimme seuraavaksi yöksi Como di Leccioon, joka on toinen haara Comojärveä. Siellä yövyimme (60 euroa aamupalalla) ihanan Annalisan luona vanhassa maalaistalossa. Kerrassaan mukava kokemus. Aamiaisella kaikki oli home made. Olimme Annalisan kolmannet suomalaiset vieraat.

Annalisan aamiashuone!                            Junalla ylös tapaksille Comolla!

Matka jatkui toiseen pääkohteeseemme Cinque Terrelle Italian rivieralle. Cinque Terre on viiden kylän muodostama ketju, jotka on rakennettu jyrkkään vuoren rinteeseen jossa pääsääntöisesti ei voi käyttää autoa. Kylien välillä kulkee express-juna kahdenkymmenen minuutin välein ja siihen voi ostaa esim. päivälipun. Me jäätiin yöksi La Spetziaan, joka on kylien eteläpäässä. Hotelli valittiin juna-aseman läheisyyden mukaan ja se olikin hotellien pohjanoteeraus reissullamme. Hinta oli jotain 60 euroo aamiaisella ja alue ja atmosfääri sen mukainen, vesisade ei tilannetta parantanut.

Itse Cinque Terre oli ihan kiva, ei mitään Wow-ilmiötä, koska nuita merenranta-vuoristokyliä on tullut nähtyä. Toki kokemus olisi ollut toisenlainen, jos aurinko olisi paistanut (onneksi ei satanut) ja jos olisi kävelty/vaellettu kylästä kylään. Ideahan siellä on se, että kävellään pitkin rinteitä ja nautiskellaan maisemista. Enimmäkseen kuitenkin turistit liikkuvat junalla ja sen huomasi, oli ne niin täynnä porukkaa koko ajan.

Nyt riitti sateinen Italia! Nyt oikein huomasi, kuinka likainen, ränsistynyt ja ahdas Italia on silloin, kun aurinko ei paista. Parasta tällä kertsaa oli erittäin vihreä ja runsas luonto. Sitä oli ilo katsella.

Tai sittenkin vielä yksi yö Italiassa Rapallossa, jossa tulikin sitten vettä niin paljon, että viranomaiset tarkkailivat joenuoman pinnan nousua. Rapallo olisi varmaan aika kiva lomakohde hyvällä säällä. Nyt siitä ei oikein saanut käsitystä.

Matka jatkuu Ranskan St Tropezin lahdelle, jossa yövyttiin lahden toisella rannalla Saint Maximessa, ihan kaupungin sydämessä (60 euroa). Nyt sää parani ja aurinko paistoi, joten kävinpä oikein lenkillä, mikä teki tosi hyvää pitkän istumisen jälkeen.

Eteenpäin ennestään tuttuun Empuria Bravaan Espanjan puolelle lähelle Gironaa. Yövyttiin oikein 4 tähden hotellissa (130 euroa aamiaisella). illallisella käytiin samassa ravintolassa kuin pari vuotta sitten. Se oli vaan paras!

Vihdoinkin kesään ja uimaan! Nyt pääsin uimaan sekä mereen ,että altaaseen. Yövyttiin Peniscolassa oikein kunnon lomahotellissa, jossa oli kunnon turistimeininki. Ei kuitenkaan ihastuttu hotellin valtavasta buffetpöydästä vaan kävelimme rannalle Chirinquitoon ihan perustapaksille. Siellä oli yllättävä kohtaaminen suomalaisen perheen kanssa. yllättävä siksi, että näillä nurkilla ei paljon suomalaisia näy. Paljastui, että perhe oli Kemiön saaren Brewingin omistaja, joten lupasivat tarjota meille ensi kesänä oman panimon olutta. Sitä odotellessa...

Sattuipa seuraavaksi illalksi Alcatzarin kaupunkiin Espanjan kansallispäivä (yksi niistä monista) ja ,että pitikin sattua juhlakonsertti meidän hotellin aukiolle. Muuten ihan kiva, mutta teknojumputusta yöllä kahteen saakka ei ollut niin kiva kuunnella. Timppa ei tainut paljon tietaa koko melusta, mutta minulla meni yö äänikirjaa kuunnellessa.

Valencian ja Almerian rajamailla on jännä paikka nimeltä La Manga, noin 30km pitkä riutta, joka muodostaa suolajärven mantereen ja riutan väliin. Kävimme ajelemassa riutan ja nautimme rannalla olosta hetken.

Matka lähenee loppuaan. Viimeinen yö melkein kotikonnuilla Almunecarissa, joka kuuluu Granadan provinssiin. Tuttu paikka, koska tuttavamme Virpi asuu Almunecarissa. Harmi, että hän sattui olemaan nyt vierailulla Madridissa.

Meillä oli ihana, pittoreski Salamnca -hotelli marokolaiseen tyyliin rannalla. Tässä hotellissa taidettiin syödä reissun paras illallinen, vaikka oltiin tultu Italian ja Ranskan läpi.

4300km takana onnellisesti! Kiitos rakkaani turvallisesta ajosta! Mese toimi hyvin ja on just sopiva auto ätnne rannikolle jätettäväksi.

Se olisi reissuun lähdön aika, syksy 2024

Ensimmäinen kesä Hangossa täytti kaikki toiveet. Paljon tapahtumia, upeat säät ja ystävien tapaamisia.

Loppukesään mahtui vielä yllättävä vierailu, kun Sodankylästä Esa ja Raili pääsivät vihdoin tulemaan meidän vieraaksi, itse ollaan vierailtu Lapissa heidän luonaan useamman kerran. 

 Mikä parasta, saatiin meidän taloprojekti päätökseen, melkein! Vielä jäi kevääksi vähän liuskelaattojen asennusta pihalle, mutta muuten talo on asumiskunnossa.

• Tässä meidän Hangon merimaisema ja tekijät, Maija ja Lari !

Pihan rakennustalkoisiin saatiin Lari, Maija, Jiri ja Aaron. Pohjanmaan kunttamiehet asensivat kuntan ja niinpä valmiin näköistä tuli nopeasti. Kuntan istutuksessa ongelmana on vaan runsas kastelun tarve ja tunnetusti Hangossa ei sada vettä. Niinpä kastelu-urakka jäi naapurin Pasille. Eipä olisi varmaan ottanut urakkaa vastaan, jos olisi tiennyt, että Hangossa kesä jatkuu melkein samanlaisena kuin meillä Aurinkorannikolla. Thanks god, ihanat naapurit!