Autolla halki Euroopan, matkaan 30.9.24

Tällä kertaa lähdettiin reissuun autolla, koska vietiin kesäauto Mese Costalle. Reissu oli mukava aloittaa Finlinesillä Vuosaaresta Trawemundeen. Päivä merellä lueskelleen, juoksumatolla lenkkeillen ja hyvää ruokaa syöden. Laivahan saapuu Saksaan illalla yhdeksän maissa, joten katsoimme turhaksi jäädä hotelliin. Ajelimme aamuyölle  ja torkuimme autossa jossain Kasselin autobahnin asemalla.

Ensimmäinen kohteemme oli satulinna Neusfanstein etelä-Saksassa, joten yöksi lähimaastoon. Bookigista otettiin alppi- hotelli Ettalin laaksosta keskellä alppimaaseutua.

Yllätys oli, että turistikausi näköjään jatkuu vilkkaana lokakuussakin, koska Neusfansteinin sisäänpääsyliput olisi pitänyt varata pari viikkoa aikaisemmin. Niinpä tyydyimme vierailemaan linnan ulkopuolella, joka sekin oli vaikuttava. Lonkerokelissä toki kaikki näyttää vähän harmaalta.

Ettalin laakson varrella oli kuitenkin ihan huippunähtävyys, josta emme olleet tienneet mitään. Baijerin kuninkaan, jonkun Ludvigin kesälinna, Linderhof, joka oli saanut innoituksensa Ludvigin ihailusta Versaillesiin ja aurinkokuninkaaseen. Uskomaton kultakuorrutettu pikkulinna keskellä alppeja. Sinne tämä kuvan kaunis Ludwig vetäytyi kahdeksi viikoksi joka kuukausi täysin yksin palveluskuntansa kanssa. Linnassa ei käynyt vieraita ollenkaan. Suosittelen vierailukohteena.

Valitettavasti omia kuvia ei saanut ottaa, joten oli ostettva oikein kuvakirja. Kuvat eivät vaan tee oikeutta kaikelle prameudelle, mitä siellä oli.

Linnavierailun jälkeen jatkettiin matkaa Lago di Maggiorelle, missä toivottiin olevan vähän parempi sää, mutta yksi yö Gannobiossa järven pohjoisosassa riitti. Jatkettiin Lago di Comolle, jossa eka yö Comon kaupungissa. Ei kuitenkaan  ihan keskustassa, vaan vähän ylempänä rinteellä, koska autolla kuitenkin helppo liikkua ja hotellihinnat tippuu heti keskustojen jälkeennoin 60- 100 euroon.

Tämä Comojärven eteläpää ei ollut mitenkään erikoinen, verrattuna vuosia sitten vierailuun Comon pohjoispäässä, mutta silloin meillä olikin paikalliset isännät ja retki sen mukainen.

Ajeltiin Bellagion niemimaa ympäri ja suuntasimme seuraavaksi yöksi Como di Leccioon, joka on toinen haara Comojärveä. Siellä yövyimme (60 euroa aamupalalla) ihanan Annalisan luona vanhassa maalaistalossa. Kerrassaan mukava kokemus. Aamiaisella kaikki oli home made. Olimme Annalisan kolmannet suomalaiset vieraat.

Annalisan aamiashuone!                            Junalla ylös tapaksille Comolla!

Matka jatkui toiseen pääkohteeseemme Cinque Terrelle Italian rivieralle. Cinque Terre on viiden kylän muodostama ketju, jotka on rakennettu jyrkkään vuoren rinteeseen jossa pääsääntöisesti ei voi käyttää autoa. Kylien välillä kulkee express-juna kahdenkymmenen minuutin välein ja siihen voi ostaa esim. päivälipun. Me jäätiin yöksi La Spetziaan, joka on kylien eteläpäässä. Hotelli valittiin juna-aseman läheisyyden mukaan ja se olikin hotellien pohjanoteeraus reissullamme. Hinta oli jotain 60 euroo aamiaisella ja alue ja atmosfääri sen mukainen, vesisade ei tilannetta parantanut.

Itse Cinque Terre oli ihan kiva, ei mitään Wow-ilmiötä, koska nuita merenranta-vuoristokyliä on tullut nähtyä. Toki kokemus olisi ollut toisenlainen, jos aurinko olisi paistanut (onneksi ei satanut) ja jos olisi kävelty/vaellettu kylästä kylään. Ideahan siellä on se, että kävellään pitkin rinteitä ja nautiskellaan maisemista. Enimmäkseen kuitenkin turistit liikkuvat junalla ja sen huomasi, oli ne niin täynnä porukkaa koko ajan.

Nyt riitti sateinen Italia! Nyt oikein huomasi, kuinka likainen, ränsistynyt ja ahdas Italia on silloin, kun aurinko ei paista. Parasta tällä kertsaa oli erittäin vihreä ja runsas luonto. Sitä oli ilo katsella.

Tai sittenkin vielä yksi yö Italiassa Rapallossa, jossa tulikin sitten vettä niin paljon, että viranomaiset tarkkailivat joenuoman pinnan nousua. Rapallo olisi varmaan aika kiva lomakohde hyvällä säällä. Nyt siitä ei oikein saanut käsitystä.

Matka jatkuu Ranskan St Tropezin lahdelle, jossa yövyttiin lahden toisella rannalla Saint Maximessa, ihan kaupungin sydämessä (60 euroa). Nyt sää parani ja aurinko paistoi, joten kävinpä oikein lenkillä, mikä teki tosi hyvää pitkän istumisen jälkeen.

Eteenpäin ennestään tuttuun Empuria Bravaan Espanjan puolelle lähelle Gironaa. Yövyttiin oikein 4 tähden hotellissa (130 euroa aamiaisella). illallisella käytiin samassa ravintolassa kuin pari vuotta sitten. Se oli vaan paras!

Vihdoinkin kesään ja uimaan! Nyt pääsin uimaan sekä mereen ,että altaaseen. Yövyttiin Peniscolassa oikein kunnon lomahotellissa, jossa oli kunnon turistimeininki. Ei kuitenkaan ihastuttu hotellin valtavasta buffetpöydästä vaan kävelimme rannalle Chirinquitoon ihan perustapaksille. Siellä oli yllättävä kohtaaminen suomalaisen perheen kanssa. yllättävä siksi, että näillä nurkilla ei paljon suomalaisia näy. Paljastui, että perhe oli Kemiön saaren Brewingin omistaja, joten lupasivat tarjota meille ensi kesänä oman panimon olutta. Sitä odotellessa...

Sattuipa seuraavaksi illalksi Alcatzarin kaupunkiin Espanjan kansallispäivä (yksi niistä monista) ja ,että pitikin sattua juhlakonsertti meidän hotellin aukiolle. Muuten ihan kiva, mutta teknojumputusta yöllä kahteen saakka ei ollut niin kiva kuunnella. Timppa ei tainut paljon tietaa koko melusta, mutta minulla meni yö äänikirjaa kuunnellessa.

Valencian ja Almerian rajamailla on jännä paikka nimeltä La Manga, noin 30km pitkä riutta, joka muodostaa suolajärven mantereen ja riutan väliin. Kävimme ajelemassa riutan ja nautimme rannalla olosta hetken.

Matka lähenee loppuaan. Viimeinen yö melkein kotikonnuilla Almunecarissa, joka kuuluu Granadan provinssiin. Tuttu paikka, koska tuttavamme Virpi asuu Almunecarissa. Harmi, että hän sattui olemaan nyt vierailulla Madridissa.

Meillä oli ihana, pittoreski Salamnca -hotelli marokolaiseen tyyliin rannalla. Tässä hotellissa taidettiin syödä reissun paras illallinen, vaikka oltiin tultu Italian ja Ranskan läpi.

4300km takana onnellisesti! Kiitos rakkaani turvallisesta ajosta! Mese toimi hyvin ja on just sopiva auto ätnne rannikolle jätettäväksi.