Miami, Florida, USA

Teatteri Suomelan ja mieskuoro Örisevien esiintymismatka Lantanan Suomitalolle Palm Beachiin oli vihdoin käsillä. Lento Lissabonin kautta West Palm Beachin kentälle sujui yllättävän mutkattomasti. Iso vesi ylitettiin A330-koneella tasaisesti ja hiljaisesti. Hyvää ruokaa ja elokuvia, siinä se 8 tuntia meni. Sen sijaan bussimatka kentältä hotelliin otti kaksi tuntia noin 80km matkalla. siinä saatiin ensi tuntemus ruuhkiin ja välimatkoihin.

Heti eka iltana tuli selväksi, että jos lompakko ei ole paksu, turha haaveilla kunnon hotellista. Meidän 50 hlön porukka majoittui Hypolux streetin Comfort Inn suites hotelliin. Täytyy myöntää, että sängyt olivat comfortit ja muutenkin hyvät, mutta huone haisi pahalle ja kokolattiamattoa tuskin oli koskaan imuroitu hyvin. Onneksi oli läpsyttimet mukana, niin pystyi astelemaan huoneessa. Ilmanvaihto hoitui ikivanhalla koneella, jonka uumeniin oli paras olla katsomatta. Ikkunaa ei saanut auki, oikein sääliksi kävi astmaatikkoja.

Hotellin aamupala oli odotetunlainen, tyypillinen amerikkalainen. Silti yllätti se kertakäyttöastioiden ja muovipakkausten käyttö. Joka aamiaisella tuli jätettä järkyttävän paljon.

Kun puhutaan Miamista, puhutaan koko itärannikosta. Todellisuudessa siellä on monta kuntaa. Pohjoisesta ensin West Palm Beach, sitten Lake Worth, sitten Palm Beach ja sitten isoin Miami Beach. Kaikkien näiden välillä on noin 45-60min. taksimatkat. Piti tarkkaan miettiä mihin jaksaa liikkua, ettei koko ajan istuisi taksissa. Mikä siellä toimi hyvin, oli Uber, suht edullista ja taksit tulivat nopeasti. 

Parasta ja melkein ainoa asia, mikä on hienoa ja josta nautin, on Atlannin ranta. Turkoosi vesi, pehmeä hiekka ja lämmin vesi!

Meillä kuorolaisten aveceilla  "Lantanan leideillä" oli omat kävelyretkemme ja sehän herätti huomiota. Eräskin jenkki oli huomannut, että kävelimme noin 3km matkan rannalle ja ihmetteli kovasti kävelyn pituutta:) Kävelijä on melkeinpä ihme niillä huudeilla.

Matkan tarkoitushan oli Suomen itsenäisyyden juhliminen Suomi - talolla paikallisen suomalaisten keskuudessa. Meidät otettiin vastaan ilolla ja lämmöllä. Ulkosuomalaisille suomalaisuus on merkittävä asia ja juurista halutaan pitää kiinni. Valitettavasti nuoremmat sukupolvet eivät ole yhdistys/yhteisötoiminnasta enää niin kiinnostuneita ja yhdistyksessä on enää vajaat 300 henkilöä.  Niinpä he ovat joutuneet myymään koulunsa ja kirkkonsa ja jäljellä on enää hieno ja hyvin hoidettu Suomi-talo.

Juhlallisuudet aloitettiin 6.12 lipunnostolla, jossa tervehdyksensä toi Lantanan kaupungin kuvernööri ja everstiluutnantti Bonsdorff.

Illan pääjuhlassa näimme aurinkorannikon Teatteri Suomelan produktion "Tuntematon sotilas", höystettynä Örisevien laululla. Ohjelma oli onnistunut ja tunteikas.

Key west - Amerikan mantereen eteläisin piste

Jotain olisi jäänyt uupumaan, jos ei oltaisi käytetty yhtä päivää (ainoa täysin vapaa päivä Timpalla) reissuun Key Westiin. 3,5 tuntia autolla erikoisessa maisemassa melkein meren päällä. koko matkan siltoja ja pieniä mantereita, veneitä, satamia ja elämää eri tavalla kuin Miamissa. Itse Key West on kuin saari, jossa pittoreskit talot ja lomatunnelmaa. Kauppoja, ravintoloita, baareja ja meriristeilyjä. Katsastettiin Hemingwayn talo ja eteläisin maamerkki. Timppa on käynyt aiemminkin ko. paikassa, mutta onneksi innostui lukemansa Hemingwayn kirjan jälkeen lähtemään meidän mukaamme. Tosin "Kenelle kellot soivat" oli kuulemma  puuduttavin ja tapahtumaköyhin hänen lukemansa kirja. Päätinkin jättää kirjan lukemisen väliin, kun siinä on niin pieni tekstikin. "Vanhus ja meri" riittäkööt minulle hänen tuotannostaan. Kiitos Lalli ja Marika kuskauksesta ja seurasta!

Viimeisen illan kruunasi, kun suomen amerikkalaiset Pirkko ja Sakari kutsuivat meidät kotiinsa illalliselle Örisevien konsertin jälkeen. Ihana asuinalue resortti suljettujen porttien takana. Talot ja kadut kuin elokuvista ja viikon paras illallinen: uunilohta, keitetyt perunat, rapea vihreä salaatti ja jälkkäriksi jäätelöä marjoilla. Olipa hyvää friteerattujen katuruokien jälkeen.

He kertoilivat paljon juttuja paikallisesta elämästä ja tavoista. Nyt saimme vähän positiivisemman kuvan Floridasta.

Summa summarum, Miamissa on ihana ilmasto ja meri. Hyvä paikka asua sille, kenellä on paksu lompakko. Kadun turistille ei niinkään tarjoa elämyksiä. Ravintolat ja kahvilat loistavat poissa olollaan tai jos tykkäät pikaruuasta ja kertakäyttökulttuurista, niin ihan fine. Ravintoloissa maksaminen on oma juttunsa, hintahan ei ole se mitä ilmoitetaan, vaan lisäksi 25% erilaisia maksuja ja 55 veroa, lisäksi tipit päälle. Kallista! Kaiken kaikkiaan hinnat korkeat. Alkoholiton olut usein 10 taalaa, huh! Ja ne jättiautot ja kuusikaistaiset tiet. OMG!

Nyt Miami on nähty ja luulenpa, että Trumppilandiaan ei tarvitse toiste enää vaivautua. Se hyöty reissusta oli, että Aurinkorannikko nousi arvoasteikolla melkeinpä kymppiin!

Reissut on nyt tältä erää heitetty ja koti Hanko kutsuu jo huomenna!