Mersulla läpi Euroopan ja kotiin Hankoon 23.3 - 30.3.2025

Tän reissun paras anti oli, kun päätettiin ajaa Mese pois rannikolta ja otettiin suunnaksi läntinen reitti, eli Madridin itäpuolelta Bilbaoon ja siitä Ranskan länsilaitaa, Saksaan ja Trawemundeen lautalle.,Eka kohde piti olla Sierra Nevadassa, mutta vuorelle noustessa totesimme, että oli käännyttävä takaisin kovan räntäsateen vuoksi ja ylhäällä se olisi varmasti ollut lunta. Ei viitsitty ostaa mitään lumipusseja kesärenkaisiin yhden laskettelupäivän takia. Harmittihan se, koska tiesin, että ylhäällä rinteet olisivat olleet huippukunnossa.

Niinpä päädyttiin yöksi kylään nimeltä Banos de la Encina Jaenissa. hotelli rural Palacio Guzmanes oli kuin aikamatka historiaan, 68 euroa/yö, ei paha. Viehättävä, aito espanjalainen hotelli, jossa ei ollut muita vieraita kuin me. Illallinen syötiin yhdessä henkilökunnan kanssa. Olikin taivaallisen hyvää hirvenlihaa tosi maukkaalla kastikkeella. Alue on oliivialuetta, joten mekin hankimme pari pulloa paikallista.



Olisipa ollut vaan kaunis ilma, niin olisimme voineet istua patiolla ihailemassa oliivilehtoja silman kantamattomiin!

Seuraava yö ja kohteemme oli Bilbaossa,( Hotel Axel Billbao ydinkeskustassa 78 euroa/yö), niin erilaista kuin Andaluciassa. Oli kiva katsella jo matkalla Bilbaohon havumetsiä, jylhiä vuoria, kivestä tehtyjä ruskean sävyisiä kyliä. Itse Bilbao näytti olevan oikein eri kansallisuuksien sulatusuuni ja huomasi, että kyseessä oli yliopistokaupunki. Sokkeloista ja rähjäistä , mutta jokilaakso , missä kaupunki on, oli erittäin viehättävä ja monivivahteinen.

Kohteena täällä oli tietenkin Guggenheim. Kyllähän se vaikuttava olikin ja erilainen museo. Enitenhän siinä puhutteli itse rakennus. Netissä on niin hienoja kuvia museosta, että turha minun otoksia tähän laittaa sen enempää.

Matka jatkui ihastuttavaan San Sebastianin kaupunkiin Biskajan lahdelle. Siellä päiväkävely rantabulevardilla ja lounas. Siitäpä siirryttiinkin jo Ranskan puolelle Biaritziin. Hieno oli sekin, mutta enemmän tykkäsin San Sebastianista.

Yöksi menimme Royaniin Family Golf rantahotelliin, 90 euroa yö. Siis niin ihana ranta. Tuli niin kesäfiilis ja kirjojen kulissit. Varmaankin ranskalaiset valitsevat monesti tämän paikan Biaritzin sijaan, koska täällä oli tilaa olla ja hengittää. Sauvakävelijöitä oli rantautunut ihan huomion arvoisesti saakka.

Ennen seuraavaa yöpaikkaa, pysähdyimme Mont-Saint-Michelissä Normandian rannikolla. Tämä on UNESCON kohde.  Ko. vuorovesisaari sijaitsee Gouesnoen joen suulla, mikä on myös Normandian ja Bretagnen rajajoki. saari on noin 1km rannalta ja se on noin 7 hehtaaria. Saarella on ollut vuoroin luostaritoimintaa ja vankilatoimintaa, riippuen siitä kuka kulloinkin on ollut vallassa Ranskassa.. Nykyään saarella asuu noin 40 nunnaa ja munkkia. Its eluostarilinnoituksen juuressa on ns. kaupunki, kujineen kauppoineen ja ravintoloineen. Vaikuttavinta oli itse lähestyminen saarta. Jo parkkipaikalta se näkyi hieman mystisenä ja jättimäisenä. Kun sitten bussilla lähestyimme linnoitusta rakennettua siltaa pitkin, vaikutelma vain korostui. Saarella voi yöpyä ja voin vain kuvitella erilaiset kummitusyms. jutut. Luostari on ollutkin eräänlainen pyhiinvaellus- ja kulttipaikka. Ehdoton suositus kaikille sinne päin matkaaville. Nythän siellä oli tilaa tähän aikaan vuodesta, mutta jos siellä vierailee yli 3 miljoonaa vieraasta vuosittain, niin voihan siellä kesällä olla pientä ruuhkaa. En ainakaan itse haluaisi olla siellä silloin!

Nyt oli laskuveden aika, joten linna ei ollut meren ympäröimä.



 

Yöksi kiirehdimme Omaha Beachille, joka oli meidän varsinainen kohde. Yöksi valikoitui  Port en Bessin Huppainin kalastajakylä. Kotimajoituksen tapainen hotellihuone huoneeseen tuotuine aamiaisineen 104 euroa/yö. Jälleen originelli paikka. Lampaat käyskenteli pihalla ja isäntä oli mitä ystävällisin.

Heti aamusta kiiruhdimme Omaha Beachin nähtävyyksien äärelle. Päätimme, että mihinkään museoon ei mennä sisään, vaan katsellaan muuten koko 16km pitkä alue. Ensimmäisenä osuimme amerikkalaisten hautausmaalle, joka on todella hiljentävä ja vaikuttava. 9000 marmoriristiä viivasuorissa riveissä. Laittaa miettimään!

Olimme niin aikaisin liikkeellä, eetä aamusumu hämärsi maiseman.

Tämä muistomerkki oli rantahietikolla ja sitä huuhtelee vesi vuoroveden mukana. Enpä nyt muista tän nimeä.

Point of Hock, jossa liittoutuneet kiipesivät jyrkkää rinnettä  ja monien mentysten jälkeen valloittivat saksalaisten asemat.

Tämän sotilaan sanoin: Some must die so others might live.

Nyt oli suunnitellut nähtävyydet katsottu ja suuntasimme kohti Saksaa. Ensin kuitenkin yö  Valenciennessä Grand hotel Valncienessä ihan krskustassa, yö 88 euroa, aamupalalla ja parkilla yhteensä 130 euroa. Vaikka oltiin keskustassa, ruokapaikan löytyminen oli vähän nihkeää. Päädyimme ainoaan ravintolaa muistuttavaan paikkaan, joka oli kreikkalainen. Söinpä niin ihanat lamb- shopit ja Timppa mussakan. Yksi parhaita ruokia reissulla.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus katsastaa vähän autokauppoja, mutta ei ehditty kuin yhteen, Dortmundin ruuhkien takia. Sielläkin vesiperä, kun etukäteen katsastamamme auto oli tuotu briteistä ja siitä puuttui istuinlämmitimet! Koska oli viikonloppu tulossa, oli turhaa lähteä kiertelemään muita autokauppoja, joten soitettiin liput Travemunden lautalle, joka lähti samana yönä kahden maissa kohti Suomea. Oltiin niin hyvissä ajoin satamassa, että ehdittiin lähteä tutustumaan Travemunden ennen käymättömään keskustan tarjontaan. Löytyihän sieltä tietysti isot alkoholiliikkeet, joten mekin muutama viinipullo napattiin mukaan. Ehdittiin vielä syömään keskustan satamaan ihastuttavaan italialaiseen bistroon. Merenelävien spagetti suli suuhun.

Loppumatka loikoiltiinkin laivalla lukien ja nukkuen. Minä kävin kuntosalilla juoksemassa 5km ja saunat ja poreet päälle. Vielä loppupyrähdys kotiin aurinkoiseen Hankoon!