Miami, Florida, USA

Teatteri Suomelan ja mieskuoro Örisevien esiintymismatka Lantanan Suomitalolle Palm Beachiin oli vihdoin käsillä. Lento Lissabonin kautta West Palm Beachin kentälle sujui yllättävän mutkattomasti. Iso vesi ylitettiin A330-koneella tasaisesti ja hiljaisesti. Hyvää ruokaa ja elokuvia, siinä se 8 tuntia meni. Sen sijaan bussimatka kentältä hotelliin otti kaksi tuntia noin 80km matkalla. siinä saatiin ensi tuntemus ruuhkiin ja välimatkoihin.

Heti eka iltana tuli selväksi, että jos lompakko ei ole paksu, turha haaveilla kunnon hotellista. Meidän 50 hlön porukka majoittui Hypolux streetin Comfort Inn suites hotelliin. Täytyy myöntää, että sängyt olivat comfortit ja muutenkin hyvät, mutta huone haisi pahalle ja kokolattiamattoa tuskin oli koskaan imuroitu hyvin. Onneksi oli läpsyttimet mukana, niin pystyi astelemaan huoneessa. Ilmanvaihto hoitui ikivanhalla koneella, jonka uumeniin oli paras olla katsomatta. Ikkunaa ei saanut auki, oikein sääliksi kävi astmaatikkoja.

Hotellin aamupala oli odotetunlainen, tyypillinen amerikkalainen. Silti yllätti se kertakäyttöastioiden ja muovipakkausten käyttö. Joka aamiaisella tuli jätettä järkyttävän paljon.

Kun puhutaan Miamista, puhutaan koko itärannikosta. Todellisuudessa siellä on monta kuntaa. Pohjoisesta ensin West Palm Beach, sitten Lake Worth, sitten Palm Beach ja sitten isoin Miami Beach. Kaikkien näiden välillä on noin 45-60min. taksimatkat. Piti tarkkaan miettiä mihin jaksaa liikkua, ettei koko ajan istuisi taksissa. Mikä siellä toimi hyvin, oli Uber, suht edullista ja taksit tulivat nopeasti. 

Parasta ja melkein ainoa asia, mikä on hienoa ja josta nautin, on Atlannin ranta. Turkoosi vesi, pehmeä hiekka ja lämmin vesi!

Meillä kuorolaisten aveceilla  "Lantanan leideillä" oli omat kävelyretkemme ja sehän herätti huomiota. Eräskin jenkki oli huomannut, että kävelimme noin 3km matkan rannalle ja ihmetteli kovasti kävelyn pituutta:) Kävelijä on melkeinpä ihme niillä huudeilla.

Matkan tarkoitushan oli Suomen itsenäisyyden juhliminen Suomi - talolla paikallisen suomalaisten keskuudessa. Meidät otettiin vastaan ilolla ja lämmöllä. Ulkosuomalaisille suomalaisuus on merkittävä asia ja juurista halutaan pitää kiinni. Valitettavasti nuoremmat sukupolvet eivät ole yhdistys/yhteisötoiminnasta enää niin kiinnostuneita ja yhdistyksessä on enää vajaat 300 henkilöä.  Niinpä he ovat joutuneet myymään koulunsa ja kirkkonsa ja jäljellä on enää hieno ja hyvin hoidettu Suomi-talo.

Juhlallisuudet aloitettiin 6.12 lipunnostolla, jossa tervehdyksensä toi Lantanan kaupungin kuvernööri ja everstiluutnantti Bonsdorff.

Illan pääjuhlassa näimme aurinkorannikon Teatteri Suomelan produktion "Tuntematon sotilas", höystettynä Örisevien laululla. Ohjelma oli onnistunut ja tunteikas.

Key west - Amerikan mantereen eteläisin piste

Jotain olisi jäänyt uupumaan, jos ei oltaisi käytetty yhtä päivää (ainoa täysin vapaa päivä Timpalla) reissuun Key Westiin. 3,5 tuntia autolla erikoisessa maisemassa melkein meren päällä. koko matkan siltoja ja pieniä mantereita, veneitä, satamia ja elämää eri tavalla kuin Miamissa. Itse Key West on kuin saari, jossa pittoreskit talot ja lomatunnelmaa. Kauppoja, ravintoloita, baareja ja meriristeilyjä. Katsastettiin Hemingwayn talo ja eteläisin maamerkki. Timppa on käynyt aiemminkin ko. paikassa, mutta onneksi innostui lukemansa Hemingwayn kirjan jälkeen lähtemään meidän mukaamme. Tosin "Kenelle kellot soivat" oli kuulemma  puuduttavin ja tapahtumaköyhin hänen lukemansa kirja. Päätinkin jättää kirjan lukemisen väliin, kun siinä on niin pieni tekstikin. "Vanhus ja meri" riittäkööt minulle hänen tuotannostaan. Kiitos Lalli ja Marika kuskauksesta ja seurasta!

Viimeisen illan kruunasi, kun suomen amerikkalaiset Pirkko ja Sakari kutsuivat meidät kotiinsa illalliselle Örisevien konsertin jälkeen. Ihana asuinalue resortti suljettujen porttien takana. Talot ja kadut kuin elokuvista ja viikon paras illallinen: uunilohta, keitetyt perunat, rapea vihreä salaatti ja jälkkäriksi jäätelöä marjoilla. Olipa hyvää friteerattujen katuruokien jälkeen.

He kertoilivat paljon juttuja paikallisesta elämästä ja tavoista. Nyt saimme vähän positiivisemman kuvan Floridasta.

Summa summarum, Miamissa on ihana ilmasto ja meri. Hyvä paikka asua sille, kenellä on paksu lompakko. Kadun turistille ei niinkään tarjoa elämyksiä. Ravintolat ja kahvilat loistavat poissa olollaan tai jos tykkäät pikaruuasta ja kertakäyttökulttuurista, niin ihan fine. Ravintoloissa maksaminen on oma juttunsa, hintahan ei ole se mitä ilmoitetaan, vaan lisäksi 25% erilaisia maksuja ja 55 veroa, lisäksi tipit päälle. Kallista! Kaiken kaikkiaan hinnat korkeat. Alkoholiton olut usein 10 taalaa, huh! Ja ne jättiautot ja kuusikaistaiset tiet. OMG!

Nyt Miami on nähty ja luulenpa, että Trumppilandiaan ei tarvitse toiste enää vaivautua. Se hyöty reissusta oli, että Aurinkorannikko nousi arvoasteikolla melkeinpä kymppiin!

Reissut on nyt tältä erää heitetty ja koti Hanko kutsuu jo huomenna!

Syksyn jatkoa Costalla

Meidän vuoromme omalla yhteiskämpällämme Calle Grecialla päättyi, joten siirryimme "lintupuiston" viereen Tenen ja Ipun alivuokralaisiksi, kuten viime syksynäkin. Oikein kätevää, koska muutenkin vietämme aikaa yhdessä. 

Pueblo Beniton kämppä on harvinaisen hyvä vuokrakämppä, upealla merinäköalalla ja mikä parasta, ruuhkaton parkkipaikka talon edessä.

Ihmettelin edellisessä postauksessani tämän syksyn säätä ja onhan se ollut erilainen kaikkine tulvineen. Meillä Benalmadenassa ei kuitenkaan ollut ongelmia, koska tänne ei laskeudu mitään isoja joen uomia. Toki noudatimme viranomaisten ohjeistusta pysyä kotosalla. Sitä paitsi kaikki koulut, ostarit, harrastukset peruttiin ko. päivältä 13.11. Guadalhorcen laakso, jossa lentokenttäkin on, sen sijaan kärsi aikamoisista vesivahingoista. Käsittääkseni täällä Andalusiassa ei menetetty ihmishenkiä viranomaisten huolellisen ennakoinnin ansiosta. Jokaisen kännyyn tuli hälytys, jota ei ole aiemmin kuultu ja kyllä yöllä säikähdettiin outoa ääntä. No, nyt sekin tiedetään!

Rannat olivat aikamoisessa sotkussa ja edelleenkin niitä siivotaan.

Vaikka sateita on ollut, niin silti syksy on ollut tosi lämmin. Eipä olla tarvittu toppatakkia iltaisin ja rantaelämä jatkuu vaan.

Nyt arkirytmi on ollut sopiva, kun olen pelannut 2 kertaa viikossa Los Pacosissa padelia huippukivassa lady-ryhmässä. Kovia matseja! Lisäksi pelataan "perhepadelia" La Raguetan kentällä Bentskussa. Näyttää vanhuus tulevan ,kun golfin täyskierroksia on vasta yksi takana ja ysireikää on tullut pelattua useasti. Voi olla, että hintakin vähän vaikuttaa pelihalukkuuteen. Padel on uusi golf, monelle muullekin kuin vain meille.

Meidän ladyporukka klubilla pelin jälkeen!

Plumppisporukka on taas kokoontunut pari kertaa ja kiertopalkinto lähti nyt Ipun matkaan!

Joulutunnelmaa haettiin ennakoivasti Kuzmannin puutarhalta. Aikamoinen satumaa, kyllä siellä jaksaa viettää parituntisen joka syksy ihastellen kasveja, kukkia ja joulun krääsää.

Päivät ovat jotenkin niin kiireisiä, että pitää allakasta välillä tarkistaa, mitä on tullut tehtyä. Niinpä sieltä löytyi yksi päiväretki Podega de Seteniliin. Vuorten sylissä oleva kylä, joka on rakennettu osittain vuoren sisään. Ihan kiva kohde vierailulle!

Kirjailija Raija Oranen piti taas kirjallisuusillan Uuden kirjansa: Punaisten kukkien puutarha- tiimoilta. Orasta on aina kiva kuunnella ja hänen tekemänsä taustatyö historiallisten faktojen etsimiseen on ihailtavaa. Itse henkilötarinahan on osittain faktaa ja fiktiota. Hän käyttää kuulemma perheenjäseniään henkilöhahmojen pohjana.

Nyt enää reilu viikko täällä ja sitten lennetään Miamiin! Sitä ennen kuitenkin Örisevien Finhits-konsertti ja joululaulukonsertti kirkossa.

Ekat kolme viikkoa Costa del Solilla

Niin pyörähti heti käyntiin syksyn arkirutiinit täällä Benalmadenassa. Timpalla kuoroharkat heti aamusta ja minulla eka padelpeli.  Timppa jatkaa laulamista aurinkorannikon mieskuoro Örisevissä, joka on parikymmentä vuotta vanha, suomalaisista, noin 12-25 miehestä muodostuva kuoro. Esiintymisiä on omissa konserteissa tai kutsuesiintymisä ja tietysti joulukonsertit. Tänä syksynä mausteena esiintymismatka Miamiin Itsenäisyyspäivän juhliin, sinne lähtee myös teatteri Suomela tuntemattoman sotilaan -produktion kanssa.

Minä jatkan padelia 2 kertaa viikossa naispadelistien kanssa Los Pacosissa. Kiva ryhmä pelata, kun ollaan kaikki suht koht samalla levelillä, niin matseista tulee tiukkoja ja pitkiä.

Olen opiskellut nyt kolmena talvena täällä Sofia-opistossa Espanjan kielioppia, niin päätin, että nyt riitti! Ymmärrään ja pystyn kuuntelemaan kieltä sen verran, että siirryin pelkästään puhetunneille. Itse asiassa meidän viime vuoden ryhmästä jatkaa 4 opiskelijaa nyt keskustelutunnilla Gorkin kanssa. Pystytään haparoiden keskustelemaan. Todettiin yhdessä, että meidän reloj de tiempo (tiimalasi) käy muuten vähiin ennenkuin päästään puhumaan, jos hiotaan vaan kielioppia. Lisäksi aloitin yksityistunnin Gorkin kanssa ja se on todella opettavaista ja väsyttävää, kun pitää pinnistellä koko ajan. Me gusta mucho!

Kotiutumisemme jälkeen saimme tänne myös Maijan ja Larin. He tekevät etätöitä ahkerasti päivät pitkät ja iltaisin tehdään mitä ehditään. 2 ensimmäistä viikkoa oli hienot säät, joten lenkkeilyä, kerran golfia, kerran rangella, kuntosalia ja tietenkin seurustelua. Sukulaisiahan täällä on perinteisesti tavattu, niin nytkin! Ipun ja Tenen tytär Essi ja miehensä Vellu ja lapset Jesper ja Sanni Sotkamosta vierailivat meillä lounaan merkeissä. Timpan veli Hannu vaimonsa Kirstin kanssa viettivät meillä yhden iltapäivän ja veljeni Pekan (joka asustelee Fuengirolassa) kanssa käytiin golfaamassa. Sitten saapuikin toinen veljeni Tene vaimonsa Ipun kanssa ja ollaan käyty nyt illastamassa heidän kanssaan. Näin on Larin tyttöystävä Maijakin tutustunut kohta yli puoleen sukuun. 

Viikonlopun kunniaksi käytiin pyöräretkellä Montanas de Malagassa. Opastettu e-bike-retki Malagan luonnonpuistoon. ensiin ylös avustetulla sähköllä ja sitten huipakkaa alas.

Mukana reissussa Ipu, Tene, Lari, Maija ja minä

Viikonloppuna vierailtiin myös Ardalesissa ja vaellettiin Caminito del Ray. Minulle jo kolmas kerta, mutta aina se on yhtä vaikuttava.

Olen aina hehkuttanut, että lokakuu on ilmastoltaan paras kuukausi täällä, mutta todellakaan vuodet eivät ole toistensa kaltaisia. Nimittäin tuohon viikonloppun loppui hyvät säät. Nyt tämä viikko on ollut tosi hurja. Ukkonen ja salamointi pitivät showtaan kaksi yötä niin, että ihan kuin taivaalla olisi ollut lamppu, joka on rikkoutumassa ja vilkkuu koko ajan. En ole ennen moista nähnyt. Lisäksi vettä on tullut monin paikoin niin paljon, että kaikki toiminta on seis. Täällä ei ole kuitenkaan satanut niin paljon kuin Valenciassa, jossa tulva on vienyt jo yli 50 ihmistä. Pahin tulva 30 vuoteen, joten eipä meidän peruuntuneet golfit ja padelit paljon paina, kun näkee miten infra on kärsinyt. toki tänne on vettä tarvittukin, mutta kohtuus kaikessa..

Autolla halki Euroopan, matkaan 30.9.24

Tällä kertaa lähdettiin reissuun autolla, koska vietiin kesäauto Mese Costalle. Reissu oli mukava aloittaa Finlinesillä Vuosaaresta Trawemundeen. Päivä merellä lueskelleen, juoksumatolla lenkkeillen ja hyvää ruokaa syöden. Laivahan saapuu Saksaan illalla yhdeksän maissa, joten katsoimme turhaksi jäädä hotelliin. Ajelimme aamuyölle  ja torkuimme autossa jossain Kasselin autobahnin asemalla.

Ensimmäinen kohteemme oli satulinna Neusfanstein etelä-Saksassa, joten yöksi lähimaastoon. Bookigista otettiin alppi- hotelli Ettalin laaksosta keskellä alppimaaseutua.

Yllätys oli, että turistikausi näköjään jatkuu vilkkaana lokakuussakin, koska Neusfansteinin sisäänpääsyliput olisi pitänyt varata pari viikkoa aikaisemmin. Niinpä tyydyimme vierailemaan linnan ulkopuolella, joka sekin oli vaikuttava. Lonkerokelissä toki kaikki näyttää vähän harmaalta.

Ettalin laakson varrella oli kuitenkin ihan huippunähtävyys, josta emme olleet tienneet mitään. Baijerin kuninkaan, jonkun Ludvigin kesälinna, Linderhof, joka oli saanut innoituksensa Ludvigin ihailusta Versaillesiin ja aurinkokuninkaaseen. Uskomaton kultakuorrutettu pikkulinna keskellä alppeja. Sinne tämä kuvan kaunis Ludwig vetäytyi kahdeksi viikoksi joka kuukausi täysin yksin palveluskuntansa kanssa. Linnassa ei käynyt vieraita ollenkaan. Suosittelen vierailukohteena.

Valitettavasti omia kuvia ei saanut ottaa, joten oli ostettva oikein kuvakirja. Kuvat eivät vaan tee oikeutta kaikelle prameudelle, mitä siellä oli.

Linnavierailun jälkeen jatkettiin matkaa Lago di Maggiorelle, missä toivottiin olevan vähän parempi sää, mutta yksi yö Gannobiossa järven pohjoisosassa riitti. Jatkettiin Lago di Comolle, jossa eka yö Comon kaupungissa. Ei kuitenkaan  ihan keskustassa, vaan vähän ylempänä rinteellä, koska autolla kuitenkin helppo liikkua ja hotellihinnat tippuu heti keskustojen jälkeennoin 60- 100 euroon.

Tämä Comojärven eteläpää ei ollut mitenkään erikoinen, verrattuna vuosia sitten vierailuun Comon pohjoispäässä, mutta silloin meillä olikin paikalliset isännät ja retki sen mukainen.

Ajeltiin Bellagion niemimaa ympäri ja suuntasimme seuraavaksi yöksi Como di Leccioon, joka on toinen haara Comojärveä. Siellä yövyimme (60 euroa aamupalalla) ihanan Annalisan luona vanhassa maalaistalossa. Kerrassaan mukava kokemus. Aamiaisella kaikki oli home made. Olimme Annalisan kolmannet suomalaiset vieraat.

Annalisan aamiashuone!                            Junalla ylös tapaksille Comolla!

Matka jatkui toiseen pääkohteeseemme Cinque Terrelle Italian rivieralle. Cinque Terre on viiden kylän muodostama ketju, jotka on rakennettu jyrkkään vuoren rinteeseen jossa pääsääntöisesti ei voi käyttää autoa. Kylien välillä kulkee express-juna kahdenkymmenen minuutin välein ja siihen voi ostaa esim. päivälipun. Me jäätiin yöksi La Spetziaan, joka on kylien eteläpäässä. Hotelli valittiin juna-aseman läheisyyden mukaan ja se olikin hotellien pohjanoteeraus reissullamme. Hinta oli jotain 60 euroo aamiaisella ja alue ja atmosfääri sen mukainen, vesisade ei tilannetta parantanut.

Itse Cinque Terre oli ihan kiva, ei mitään Wow-ilmiötä, koska nuita merenranta-vuoristokyliä on tullut nähtyä. Toki kokemus olisi ollut toisenlainen, jos aurinko olisi paistanut (onneksi ei satanut) ja jos olisi kävelty/vaellettu kylästä kylään. Ideahan siellä on se, että kävellään pitkin rinteitä ja nautiskellaan maisemista. Enimmäkseen kuitenkin turistit liikkuvat junalla ja sen huomasi, oli ne niin täynnä porukkaa koko ajan.

Nyt riitti sateinen Italia! Nyt oikein huomasi, kuinka likainen, ränsistynyt ja ahdas Italia on silloin, kun aurinko ei paista. Parasta tällä kertsaa oli erittäin vihreä ja runsas luonto. Sitä oli ilo katsella.

Tai sittenkin vielä yksi yö Italiassa Rapallossa, jossa tulikin sitten vettä niin paljon, että viranomaiset tarkkailivat joenuoman pinnan nousua. Rapallo olisi varmaan aika kiva lomakohde hyvällä säällä. Nyt siitä ei oikein saanut käsitystä.

Matka jatkuu Ranskan St Tropezin lahdelle, jossa yövyttiin lahden toisella rannalla Saint Maximessa, ihan kaupungin sydämessä (60 euroa). Nyt sää parani ja aurinko paistoi, joten kävinpä oikein lenkillä, mikä teki tosi hyvää pitkän istumisen jälkeen.

Eteenpäin ennestään tuttuun Empuria Bravaan Espanjan puolelle lähelle Gironaa. Yövyttiin oikein 4 tähden hotellissa (130 euroa aamiaisella). illallisella käytiin samassa ravintolassa kuin pari vuotta sitten. Se oli vaan paras!

Vihdoinkin kesään ja uimaan! Nyt pääsin uimaan sekä mereen ,että altaaseen. Yövyttiin Peniscolassa oikein kunnon lomahotellissa, jossa oli kunnon turistimeininki. Ei kuitenkaan ihastuttu hotellin valtavasta buffetpöydästä vaan kävelimme rannalle Chirinquitoon ihan perustapaksille. Siellä oli yllättävä kohtaaminen suomalaisen perheen kanssa. yllättävä siksi, että näillä nurkilla ei paljon suomalaisia näy. Paljastui, että perhe oli Kemiön saaren Brewingin omistaja, joten lupasivat tarjota meille ensi kesänä oman panimon olutta. Sitä odotellessa...

Sattuipa seuraavaksi illalksi Alcatzarin kaupunkiin Espanjan kansallispäivä (yksi niistä monista) ja ,että pitikin sattua juhlakonsertti meidän hotellin aukiolle. Muuten ihan kiva, mutta teknojumputusta yöllä kahteen saakka ei ollut niin kiva kuunnella. Timppa ei tainut paljon tietaa koko melusta, mutta minulla meni yö äänikirjaa kuunnellessa.

Valencian ja Almerian rajamailla on jännä paikka nimeltä La Manga, noin 30km pitkä riutta, joka muodostaa suolajärven mantereen ja riutan väliin. Kävimme ajelemassa riutan ja nautimme rannalla olosta hetken.

Matka lähenee loppuaan. Viimeinen yö melkein kotikonnuilla Almunecarissa, joka kuuluu Granadan provinssiin. Tuttu paikka, koska tuttavamme Virpi asuu Almunecarissa. Harmi, että hän sattui olemaan nyt vierailulla Madridissa.

Meillä oli ihana, pittoreski Salamnca -hotelli marokolaiseen tyyliin rannalla. Tässä hotellissa taidettiin syödä reissun paras illallinen, vaikka oltiin tultu Italian ja Ranskan läpi.

4300km takana onnellisesti! Kiitos rakkaani turvallisesta ajosta! Mese toimi hyvin ja on just sopiva auto ätnne rannikolle jätettäväksi.

Se olisi reissuun lähdön aika, syksy 2024

Ensimmäinen kesä Hangossa täytti kaikki toiveet. Paljon tapahtumia, upeat säät ja ystävien tapaamisia.

Loppukesään mahtui vielä yllättävä vierailu, kun Sodankylästä Esa ja Raili pääsivät vihdoin tulemaan meidän vieraaksi, itse ollaan vierailtu Lapissa heidän luonaan useamman kerran. 

 Mikä parasta, saatiin meidän taloprojekti päätökseen, melkein! Vielä jäi kevääksi vähän liuskelaattojen asennusta pihalle, mutta muuten talo on asumiskunnossa.

• Tässä meidän Hangon merimaisema ja tekijät, Maija ja Lari !

Pihan rakennustalkoisiin saatiin Lari, Maija, Jiri ja Aaron. Pohjanmaan kunttamiehet asensivat kuntan ja niinpä valmiin näköistä tuli nopeasti. Kuntan istutuksessa ongelmana on vaan runsas kastelun tarve ja tunnetusti Hangossa ei sada vettä. Niinpä kastelu-urakka jäi naapurin Pasille. Eipä olisi varmaan ottanut urakkaa vastaan, jos olisi tiennyt, että Hangossa kesä jatkuu melkein samanlaisena kuin meillä Aurinkorannikolla. Thanks god, ihanat naapurit!

ensimmäinen kesä hankolaisena 2024

Kesäkuun alussa, Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä, muuttoamme Hankoon kunnioitettiin oikein upealla ylilentoshowlla. Osallistuin myös Maanpuolustusnaisten marssirivistössä valtakunnallisen lippujuhlan marssiin.

Vihdin Maanpuolustusnaisten puheenjohtaja, ex-naapurini Salli Lehervo ja ex-puheenjohtaja

Muuttolaatikoita ei ehditty kunnolla purkamaan, kun koko ajan oli ohjelmaa;

Olin mukana edellisen kesän Murha Hangossa-kuvauksissa avustajana ja nyt meille järjestettiin kutsuvierasnäytös Kino Olympiassa. Mukana oli ohjaajat, käsikirjoittajat ja näyttelijöitä, mm. Anu Sinisalo. Sarja perustuu Matti remeksen kirjoihin ja kirjailija antoi meille kirjat nimmarillaan.

Mannerheim on vahvasti mukana Hangon historiassa. Osallistuimme Afternoon Tea -tapahtumaan Neljän tuulen tuvalla, minne Mannerheim tuvan omistajana toi iltapäiväteen. Ipun ja Tenen vieraillessa Hangossa, osallistuttiin Mannerheimn jalanjäljissä - kävelykierrokseen, mikä valotti Hangon huvilaelämää ns. kultaisina aikoina ennen sotaa ja Hankoniemen luovutusta.

Ehdin myös tehdä hiukan töitä, kun olin tuuraajana Halon -pop up-putiikissa Itäsatamassa. Mukavia päiviä aurinkoisessa satamassa.

Tavaraa oli taas kertynyt niin paljon edellisen muuton jäljiltä, että kaupungin tarjoamalle puistokirppikselle oli mukava mennä. Mukavaa oli ja euron- parin euron myynneillä kertyi  vähän ja pääsi turhasta eroon.

Kesävieraita on käynyt aika paljon ja mainittakoon 70 plus-vaimojen ja puolisoiden tapaaminen noin 35 vuoden tauon jälkeen. Opiskelukaverini Ape ja Maikki, sekä Arto ja Tepu tulivat vieraaksemme ja vietimme riemukkaan viikonlopun ihan kuin ei tässä välissä mitään vuosia olisi ollutkaan.

Tässä välissä 40 vuotta!

                                                        Koko kängi Portin terassilla

Kesään mahtui myös retki Bengtskärin majakalle, mukana reissussa Jiri, Aaron, Tene ja Ipu

                                        Ipu,Tene,Jiri,Aaron,Timppa ja minä Kasnäsissä

Lisäksi kesään kuului padelin Nöjen liiga, jonka myötä ystävyys Moccen kanssa. Pitkiä pyöräretkiä pitkin Hankoniemeä. Suomen majakkapäivänä tutustuttiin Gustasvärnin majakkasaareen Hangon edustalla. Käytiin katsomassa Kino Olympiassa Hyvon Hangossa - rakkautta suomen ja ruotsin kielellä. Dokumentti kertoo Hyvonin tehtaan syntymisestä ja kuinka Hangosta tuli myös suomenkielinen.

Nyt hankolaisina liikutaankin mökille suoraan Hangonkylän satamasta Hanko läntisen yli veneellä. Matka-aika noin 35minuuttia, kun autolla hommaan menee puolitoista tuntia. Aika mukavaa! Saati mitä se oli Nummelasta lähtiessä!

Kesään mahtui vielä Hanko 150v. kansalaisjuhla ja upeat muinaistulet!

                                                Plagenin ranta muinaistulissa