Saalbach 28.2 - 7.3.2020

Matka jatkuu... lennettiin Frankfurtin kautta Muncheniin ja siitä junalla päärautatieasemalle. Yövyimme rautatieasemalla olevassa hotellissa, koska tarkoitus oli jatkaa matkaa junalla. Illalla netistä lippuja ostaessa huomasimme, että junaliput Zell am Zeehen ja bussiliput siitä Saalbachiin olisivat maksaneet yli 200 euroa, joten auton vuokraaminen tuli halvemmaksi ja kätevämmäksi, ainakin noin periaatteessa. Toki vuokran päälle ulkomaan vakuutus 40 euroa, Itävallan tiemaksu 10 euroa ja viikon parkki Saalbachissa 100 euroa, niin eiköhän mennyt bensojen kanssa hiukan kalliimmaksi. No, meidän kannalta parempi näin, koska saman aikaisesti Koronavirus alkoi nostaa päätään, joten mukavampi omassa autossa kuin junissa.
Viikko Saalbachissa oli täyttä hiihtoa niin kuin kuuluukin olla. Hotelli Panther pääkadulla päähissien vieressä oli täydellinen sijainniltaan, mutta ei täyttänyt 4 tähden luokitustaan!

Huipulla hiihtokavereiden kanssa. Hiihtelimme STS:n ryhmän kanssa ja itseksemme pienemmillä porukoilla. Timpalla oli ihan omat rinnepäivänsä!

Yksi ilta oli hotellin käytävällä käytäväbileet, jotka järjesti Jari Hedmannin  hiihtoryhmä. Jari hankki hiihtolegenda Jimmy Pettersonin tarinoimaan ja musisoimaan. Hauskaa oli tavata tämä teräsvaari. Muisti hyvin mm. Vuokatin, missä hän on luonnollisesti hiihtänyt yli 70 maan joukossa.

Hiihtokaveri Nina Niva. Piristävä duracell-pupu!

Ja mun luotettava hiihtokaveri Ipu! Tällä reissullahan kävi niin, että Tene ( Ipun mies ja mun veli) katkaisi akillesjänteensä pari päivää ennen reissua, joten hän jäi kipsinsä kanssa kotiin.

Kyllä oli taas mukava hiihtää ja vuokratut Stöcklit olivat loistavat!

Nyt kiireesti takaisin Suomeen ennen kun virukset saa vallan. Hiihtokohteessa Koronasta ei puhuttu mitään, mutta Munchenin lentokenttä olikin jo lähes autio. Huom! Epidemiavarotus Tirolin alueelle annettiin 2 päivää kotiutumisemme jälkeen.

Benalmadena 4.1.2020 - 28.2.2020

Olipa mukava palata "kotiin" aurinkorannikolle. Aika rankka kuukausi takana kaikkine käänteineen!
Nyt sitten arkea auringossa. Veljeni Pekka Hilppa vaimonsa ja poikansa Vilhon kanssa odottivat meitä Calle Grecialla langostino -illallisen kanssa. Saunottiin ja nautittiin olostamme. Valitettavasti Hilppa ja Vilho lähtivät kotiin ja Pekka jäi vielä viikoksi.

Golfia La Noriassa; Timppa ja Pekka

Päiväretki Ardalesin järvialueelle

Pekan lähdettyä veljeni Tene tuli remppahommiin. Tarkoituksena siis remontoida täydellisesti joulukuussa hankittu Pueblo Evitan asunto.

No, kyllähän sitä aikaa riitti myös harrastamiseen. Sitä paitsi totesimme, että Espanjassa kannattaa hankkia palveluita, kunhan selviää työmiesten kanssa espanjan kielellä! Onneksi on Google-kääntäjä apuna. Esim. Ikean keittö kannattaa hankkia asennettuna. Ikea käy mittaamassa, asentaa paikoilleen ( 2 miestä, 2 työpäivää) ja vie roskat pois. Koko palvelu 500 euroa. Eipä kannata ottaa riskiä asennusvirheistä, koska seinän sisällä voi olla missä vaan vesiputkea ja sähköjohtoa. Työtä kyllä riitti asioiden hoitamisessa ja hankinnoissa.

Kaikki huonekalut kootaan ja toimivuus varmistetaan myyjän puolesta! Luksusta!

Tenen lähdettyä alkoi viikon kestänyt talvi. Naapurikaupunki Malagakin peittyi lumeen, mutta meillä oli vain kylmä ja vettä satoi pari päivää.

Seuraavalla viikolla alkoikin taas kesä ja ystävämme ja Saran kummitäti Pia tuli oman ystävänsä kanssa Fugeen lomalle. Vietiin ladyt Gaminito del Raylle. Onhan se itsellekkin aina yhtä vaikuttava kokemus! 

Viikko vierähti mantelipuun kukkia metsästäessä, Marbellassa, badelia ja golfia pelatessa. Niin ja tietysti remppahommaa siinä sivussa.

Vilpon Leenan kanssa tehtiin naisten reissu Marbellaan ja käveltiin kuuluisa Golden Mail, joka tarkoittaa rantareittiä Buerto Banuksesta vanhaan kaupunkiin.  Nimensä mukainen; laadukasta, upeita ihmisiä jne. 

Seuraavansa saimmekin vieraaksemme Larin ja Larissan muutamaksi päiväksi. Nyt suunnattiinkin vuoristoon. Heidän toiveensa mukaisesti tutustuttiin Torgalin luonnonpuistoon ja Rondan kaupunkiin. Vierailtiina lähikohteena Fugen Bioparkissakin, mikä oli yllättäen mielenkiintoinen kohde keskellä kaupunkia.

Mijas

Torgal on vuorenhuippu, joka on kuin iso kuumaisema. Kävelimme noin tunnin lenkin ko.maisemassa. Vaikuttava!

Ronda; Lari ja Larissa

Käytiinpä meressä uimassakin. Eipä ole ennen onnistunut helmikuussa.

Helmikuu alkaa olla jolopuillaan ja kauniit säät jatkuvat. Nyt oli nuorimman veljeni Ilkan vuoro tulla maisemiin. Timpan kanssa pääsimmekin muuttamaan Evitaan uuteen, remontoituun asuntoon samana päivänä kun Ilkka tuli Calle Grecialle. Evitahan on Ilkan perheen ja meidän perheen yhteinen asunto, joten Ilkka tuli osallistumaan viimeistelytöihin  ennen perheensä saapumista.

Tässä uudessa Evitan asunnossa on feng -shuit kohdallaan!

Viimeisellä viikolla ennen lähtöämme saimme vielä tyttäremme Saran vieraaksi.  Meillä olikin kiireiset päivät, kun Saralle oltiin jätetty hiukan taulujen tekemistä Calle Grezialle, piti shoppailla ja tavata tuttuja.

Pikataidetta Calle Grezialla

Rahapuiden istutusta Evitassa

Sara Arroy de la Mielissä

Mukava sattuma oli, kun Sara tapasi kummitätinsä Maikin Fugessa. Viimeksi he olivat tavanneet Saran ylioppilasjuhlissa. Nyt en saa kuvaa siirrettyä, harmi!

Viimeisenä iltana tapasimme yllättäen vanhat surffiystävämme Rajamäestä. Mekke ja Jouni Hellman ovat osa-aika naapureitamme Evitassa. Olipa hauskaa, että viime metreillä törmättiin.

Vietettiin fiestaa yhdessä Saran, espanjan open Leyren, hänen tyttärensä Nicolen ja Ilkan kanssa ennen Saran palaamista britteihin ja meidän lähtöämme alpeille Frankfurtin ja Munchenin kautta.

Jätimme lämpimän, aurinkoisen rannikon taaksemme. Vielä olisi muutama viikko kevyesti vierähtänyt....

CHAMONIX 1-3.1.2020

Saateltiin Ipu ja Tene muuten Uuden vuoden päivänä eikä 4.1, kuten edellisessä tekstissäni luki.

Matkamme jatkui hiihdon pyhättöön Chamonixiin. Halusimme käydä siellä ainakin katsomassa, koska olimme nyt lähellä. Reippaassa tunnissa hyvää moottoritietä  saavuimmekin Chamonixin laaksoon, joka on noin kymmenen kilometriä pitkiä. Alue käsittää useamman hiihotalueen. Ensimmäisenä viehättävä, perheille sopiva Sallanche, sitten Argentiere ja kolmantena itse Chamonix Mont Blanch (1035m). Tämän jälkeen vielä pari pari ns. Kohdetfa laakson päädyssä. Käväistiin katsomassa viimeisin eli Vallorcine, joka mielestäni oli maailman lopun paikka.
Jos tulee Chamonixiin, kannattaa majoittua nimenomaan Chamonix Mont Blanciin. Ihmeen tuurilla saatiin hotellimajoitus keskeltä kaupunkia. 2 tähden Richmond on varmasti aikanaan ollut hieno, mutta nyt paremmat aikansa nähnyt. Huoneen kylppäri oli kuin Niuvanniemen sairaalasta. Mutta sijainti, sijainti,sijainti, kolme tärkeintä!

Näkymä vuorijunasta.

Chamonixin kaupunki oli kerrassaan upea alppikaupunki. Enpä ole aikaisemmin moista nähnyt, vaikka jonkun verran on tullut kierrettyä alppikohteitakin. Chamonixiin tullaan tekemään paljon muutakin kuin hiihtämään, tai tullaan vain näyttäytymään ja syömään ostereita ja juomaan shamppanjaa turkit päällä. Siellä saa kaikki kukat kukkia!
Eka päivä käytettiin vuoristojunalla retkeen ikuiselle jäätikölle Mer de Glacelle, joka valitettavasti on surullista katseltavaa. Ikuisen jään pinta on laskenut yli sata metriä! Täällä realisoitui ilmatonmuutoksen vaikutukset.

Jääluolalle pääsi, kun ensin nousi vuorijunalla ylös, sitten kabiinilla alaspäin siihen saakka missä jään pinta oli parikymmentä vuotta sitten. Nyt piti vielä laskeutua 500 porrasta alaspäin päästäkseen jään tasolle ja luolaan. Surullista!

Seuraavana päivänä oli ihan pakko vuokrata sukset ja käydä katsastamassa maailman kuulut rinteet. Päivän vierailuun suositeltiin Breventin aluetta, joten nousin ylös Plan Prazilla ja kiersin koko mahdollisen alueen. Rinteet ovat maineensa mukaisesti jyrkkiä. Alue on puuton, joten huonolla kelillä yli 2000 metrin korkeudessa ei varmastikkaan ole kivaa. Nyt lumi oli hyvää, aurinko paistoi, eikä tuullut. Jonoja sen sijaan oli. Ihan toivotonta käydä WC:ssä tai käydä syömässä jotakin. Käsittämättömät jonot ja huonot hissi yhteydet. Vanhanaikaista yksinkertaisesti. Luulenkin, että Chamonixin hienous on vapaalaskussa eli syvällä lumella rinteiden ulkopuolella.

Viimeinen päivä käytettiin Aiguille du Midin huipulla käyntiin. Uskomaton kahden kabiinin matka huipulle, lisäksi vuoren sisällä hissi reiluun 4000 metriin. Alkoi jo tuntua olotilassa. Nyt oltiin kuitenkin vasta puo,essa välissä Mont Blancin huippua, joka on yli 8000 metriä.

Taustalla Mont Blanc 8848m

Hapetus  Aigui de Midillä 65%

Köysirata Chamonixistä Aigui de Midille.

Viimeiseksi yöksi palattiin vielä Annecyjärven rannalle hotelli Angoriin. Olipa mukava palata jälleen tälle vuosituhannelle nykyaikaiseen hotelliin ja illalliseksi syötiin hotellin ravintolassa loistavat kunnon pihvit. Aamulla ajo Geneveen, auton palautus ja lento kohti Malagaa!

Onneksi on näitä rakennelmia. Huonolla kelillä ulkona ei voisi olla!

UUSI VUOSI ANNECYSSÄ RANSKASSA

Saattelimme jouluporukat kotimatkalle ja jatkoimme Ipun ja Tenen kanssa Annecyn kaupunkiin Annecyjärven rannalle.
Siellä meillä oli keskellä kaupunkia Air bnb:n. Ihastuttava asunto ja 45 euroa yö koko porukalta. Ei paha!

Ipu ja Tene vanhan kaupungin kanavilla.

Samoin minä! Hetken paistoi jopa aurinko. Talvella näyttää olevan ongelma sekä Geneve- että Annecyjäeven ympärillä jatkuva sumu. Todennäköisesti siksi, että järvissä ei ole jääpeitettä. Joka tapauksessa Annecy on upea, vanha historiallinen kaupunki, mutta  vierailu kannattaa sijoittaa kevääseen tai aikaiseen syksyyn. Kesällä varmaan järkyttävät turistiruuhkat, koska nytkin oli ihan riittävästi porukkaa.
Uutta Vuotta ei kaupungissa juhlittu ilotulittein vaan syöden. Pöytävaraus olisikin pitänyt tehdä kuukausia aiemmin. No, onneksi meillekkin löytyi illallispaikka.

Aamulenkillä Annecyjärvellä sillä aikaa kun Timot olivat vaohtamassa vuokra-autoa Genevessä. Reissun ainoa takapakki sattui Annecyn parkkihallissa, kun hallin ilmastointiputki sattui Fordin takalasin tielle. Miten se nyt silleen... No hätä, vakuutukset kunnossa ja rahat vakuutusyhtiöstä tulivat pikaisesti, vaikka ensin pitikin kaivaa omaa lompakkoa.
Annecystä käsin kävimme tutustumassa Megeven hiihtokeskukseen. Les portes du Mont Blanc. Megevessä on kaksi aluetta. Me taidettiin valita se vanhempi ( ainakin hissien iästä päätellen). Le Giettaz ja Le Jaillet laskettiin. Ihan ok! Näkemättä jäi Combloux.

Tässä Le Torrazin huipulla!

4.1.2020 saateltiin Ipu ja Tene Geneven kentälle ja me jatkoimme matkaa....

JOULU 2019 RANSKAN ALPEILLA

3 viikkoa Suomessa vesisateessa sai nyt riittää. Pakkasimme hiihtokamat ja lensimme 19.12.19 Geneveen. Meillä oli 2 päivää aikaa ennenkuin muu porukka tuli joulun viettoon alppikohteeseemme. Vuokrasimme 7 hengen Ford Tourneon, jotta liikkuminen porukalla onnistuisi. Otettiinpa RentalCarin täysvakuutuskin, koska siirryimme Sveitsistä Ranskan puolelle. Eka yöksi päätimme majoittua Montreauxin lähelle mahdo.lisimman halpaan paikkaan. Juu, yön hinta oli ainoastaan 60 euroa, mutta totesimme, että se mikä näyttää Bookongissa olevan lähellä,oli todellisuudessa aika korkealla vuorella. Löytyipä samalla uusi hiihtokeskuskin, meidän mielestä "  middle of the nowhere".  Leysin osoittautui kuitenkin tammikuussa pidettävien nuorten olympialaisten alppihiihtokeskukseksi. Ei viitsitty lähteä laskettelemaan, koska oli vesisateinen keli.

Illalla illastimme perinteisen juustofonduen paikallisessa juustomuseossa. Vastapäätä ravintolaa löytyi huikeaa katutaidetta. Mielestäni voittaa graffitit!

Timppa tyytyväisenä ravintolan edustalla.

Kahden tähden majoituksemme oli kokemus. Venäjän tsaari oli aikanaan rakennuttanut talon rakastajattarelleen. Nyttemmin taloa oli emännöinyt miamilainen old lady viimeiset 40 vuotta. Hieno kokemus, mutta yksi yö riitti!

Seuraava majoitus päätettiin ottaa ihan Montreauxin liepeiltä. Jälleen kävi niin, että noustiin ainakin 1800 metriin pilvien keskellä päättyvän tien päähän, mutta sieltä löytyi aivan ihastuttava hotelli Le Cou cou. Ruoka erinomaista. Harmi vaan, satoi vettä koko ajan.

Näkymät Genevejärvelle lohduttoman harmaat!

21.12-28.12.2019 JOULUVIIKKO MORTZINESSA, SAINT JEAUN D'AULPSssa.
Lauantaina koukkasimme Geneven lentokentän kautta ja noukimme mukaamme joulu viettäjät. Suomiryhmä; Ipu, Tene, kummityttö Ilse ja me majoituimme vuokramökkiimme. Illalla saapui brittiryhmä ja heistä Sara ja James majoittuivat myös meille. Jamesin vanhemmilla Katella ja Paulilla, Jamesin tädillä Sarahilla ja Peterillä ja heidän pojallaan Sepillä, sekä isovanhemmilla Anthealla ja Tudorilla oli oma mökki vuokralla.

Vietimme ensin Suomijoulun jouluaattona  eidän chaletissa. Erikoisuutena runsas kalapöytä, mikä ei kuulu brittijouluun. Pääruuaksi ei kuitenkaan löydetty perusjoulukinkkua, niin päädyttiin lihapylliin ja muussiin. Mikä olikin oiva valinta. Juustoleipä jälkiruokana oli ehkä liian outo. Joulupukki ei käynyt, mutta sen sijaan Tip, tap- tonttuleikki suomalaisten+ Jamesin esittämänä oli menestys. Harmi, kun en löytänyt kuvaa...
Joulupäivänä vietettiin joulua brittityyliin. Tarjolla oli perinteiset jouluruuat kalkkunoineen ja joulubuddinkeneineen. Hy ää oli, mutta parasta brittijoulussa on iloisuus, nauru ja runsas ohjelma. Erilaisia pelejä ja leikkejä ja tietenkin joululahjojen jako, joka fapahtuu siellä aina joulupäivänä. Nytkin lahjat oli iso ohjelmanumero.

Ohjelmassa oli koko viikon ajalta piparkakkutalokilpailu kahden mökin välillä ja kuten kuvasta näkyy, Suomimökki voitti! Taisi brittimökiltä unohtua koko mökin rakennus.

Joulusta ja kylän vesisateesta selvittiin ja siirryttiin ylös vuorille laskettelun pariin. Mirtzinin rinteet ja sää loiztokunnossa. Uskomatonta, miten alhaalla kylässä harmaata ja lumetonta ja ylhäällä täydelliset kelit. Ipu, Kate ja Timo ansaitulla taolla.

Munalla (varmaan vanhin ja ahtain koko Euroopassa) ylös vuorelle vaati rohkaisua! Menossa Tarja ja James, Sara ja Paul.

Viimeisenä päivänä muut Suomiporukat jäivät alas, mutta minä lähdin brittityhmän kanssa ylös ja se oli kohdaltani hyvä päätös. Upeaa powder-lunta moneen vuoteen ekan kerran. Huikeet laskut! Kaikille ei käynyt yhtä hyvin, koska Sarah joutui turvautumaan rescue-partion kyytiin. Ei mäen vaan nappihissin takia. Hissi pysähtyi ja Sarah jättäytyi pois aika jyrkässä kohdassa huoltaakseen Sepipoikaansa. Suksi kuitenkin luisti alamäkeen ja pohje revähti.

Vamma osoittauti kuitenkin pienemmäksi kuin alkusäikähdys. Illalla Sarah oli jo mukana illanvietossa ilman keppejä.

Karattiin Saran kanssa vielä viimeisen illan auringonlaskuun huipulle kahdestaan Saran kanssa. Niin kaunista!